Nuorten ystävät

Nuorten Ystävät on valtakunnallinen järjestökonserni, jonka tavoitteena on tuottaa hyvää yhteisöille ja koko yhteiskunnalle. Toimipisteitä on yli 40 ympäri Suomea. Nuorten Ystävät toimivat heikommassa asemassa olevien sekä apua tarvitsevien lasten, nuorten ja perheiden hyväksi. Toiminnan avulla edistetään yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, esimerkiksi erilaisten ryhmätoimintojen avulla.

Tampereen alueella Nuorten Ystävät tarjoaa kuntoutuspalveluja ja avohuollon tukitoimenpiteitä elämänhallintaansa tukea tarvitseville nuorille, nuorille aikuisille ja perheille. Toiminta on asiakaslähtöistä, moniammatillista, välittävää ja työtä tehdään yhdessä eri sidosryhmien kanssa. Palveluita ovat jälkihuolto, tukiasuminen, tuettu asuminen, asumisvalmennus, ammatillinen tukihenkilötoiminta, teinivanhemmuuden tuki, perhetyö ja sosiaalityön asiantuntijapalvelut.

”Nuorten Ystävien toiminta on monimuotoista ja se räätälöidään jokaiselle asiakkaalle ohjaajan ja asiakkaan välisessä yhteistyössä.” – Asiakas

Olemme päässeet tutustumaan Nuorten Ystävien toimintaan ja erityisesti Tampereen tuettuun asumiseen ja tukiasumiseen sosionomikoulutukseen sisältyvien osallisuuden projektiopintojen myötä. Projektin aikana järjestimme ryhmätoimintaa Nuorten Ystävien asiakkaille moniammatillisessa yhteistyössä sairaanhoitaja- ja fysioterapeuttiopiskelijoiden kanssa. Tätä blogikirjoitusta varten haastattelimme Tampereen toimipisteiden ohjaajia sekä asiakkaana olevia nuoria, sillä halusimme saada konkreettisia esimerkkejä siitä, millaista toiminta on.

Tuettu asuminen on 18-29-vuotiaille nuorille kotiin tehtävää arjen hallintaan liittyvää työtä, jonka tavoitteet ja sisältö mietitään yhdessä nuoren kanssa. Käytännössä työ on asiakkaan tukemista ja ohjaamista esimerkiksi erilaisten hakemusten täyttämisessä, raha-asioissa, kodin siistinä pitämisessä ja ruoanlaitossa. Tekeminen voi olla mitä tahansa nuorten tarpeista nousevaa, vaikka vain tavallista arjessa yhdessä tekemistä. Tuen avulla nuori voi elää tavallista arkea, käydä koulussa ja kulkea töissä. Nuoret asuvat omissa asunnoissaan, jotka sijaitsevat ympäri Tamperetta.

”Ohjaajat auttavat oikeastaan kaikissa asioissa, esimerkiksi laskuissa ja Kela-papereissa.” – Asiakas

”Käyn hoitamassa asioita, mitä en normaalisti jaksa/pysty. Tehdään myös hauskoja juttuja esmes leivotaan ja käydään kuntosalilla.” – Asiakas

”Oma tukihenkilöni ainaki antaa tukea ja tsemppiä projekteihini ja auttaa minua pääsemään uudella paikkakunnalla alkuun. Jutellaan, käydään eri mestoissa ja syömässä.” – Asiakas

Tukiasumisessa nuorta tuetaan samoilla osa-alueilla kuin tuetussa asumisessa, mutta ohjaajien tuki on tiiviimpää. Nuorista ja ohjaajista muodostuu yhteisö, jonka kesken järjestetään yhteistä toimintaa. Ohjaajien toimisto sijaitsee samassa rakennuksessa Nuorten Ystävien tukiasuntojen kanssa ja ohjaajat ovat paikalla arkisin ja lauantaisin. Ohjaajien tuki on lähellä ja nuoret voivat tarvittaessa käydä juttelemassa tai pyytämässä apua tarvitsemiinsa asioihin.

Haastattelemamme työntekijät olivat sosionomeja ja sairaanhoitajia, joiden työnkuvat olivat koulutuksesta riippumatta vastaavia keskenään. Työhön kuuluu yksilötyön lisäksi muun muassa yhteisöllisen toiminnan järjestämistä, kirjallista työtä, nuoren tukena olemista esimerkiksi palavereissa ja lääkärissä sekä yhteistyötä vanhempien, eri toimijoiden ja viranomaisten kanssa. Työ vaatii ohjaajalta palvelujärjestelmän tuntemista, vuorovaikutustaitoja, luovuutta ja ideointikykyä sekä avoimuutta ja kiinnostusta nuoren kiinnostuksen kohteisiin.

”On äärimmäisen tärkeää kuunnella ja olla läsnä.” – Ohjaaja

”Työnkuvaan kuuluu myös nuoren psyykkisen toimintakyvyn jatkuva havainnoiminen ja siihen reagoiminen tarvittaessa.” – Ohjaaja

Konkreettisesti työ on toiminnallista ja liikkuvaa sekä joidenkin nuorten kanssa keskustelupainotteisempaa. Päivät rakentuvat pitkälti asiakkaiden kanssa sovituista tapaamisista. Työntekijältä vaaditaan myös joustavuutta, sillä suunnitelmat nuoren kanssa voivat vaihtua nopeastikin ja koskaan ei tiedä, mikä asiakkaan sen hetkinen tilanne on.

Ohjaajien mielestä työssä on parasta vastuu ja vapaus. Työ on vaihtelevaa ja siihen voi vaikuttaa paljon itse. Työssä pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja tukemaan nuoren itsenäistä elämää. Työkaverit ja työnantaja koetaan huippuina, tiimityö toimii.

”Ihan helmiä on ne hetket, kun joku omista nuorista oivaltaa tai saavuttaa jotakin itselleen merkityksellistä.”  – Ohjaaja

”Parasta työssäni ovat nuoret! Viikot ovat vaihtelevia ja tässä työssä saa oikeasti tehdä asiakaslähtöistä työtä.” – Ohjaaja

Mielestämme Nuorten Ystävät tekee tärkeää ja vaikuttavaa työtä nuorten ja nuorten aikuisten hyväksi. Nuorten Ystävät toimijana ei ollut meille aiemmin tuttu ja tämän vuoksi haluamme tehdä heidän toimintaansa näkyvämmäksi, etenkin sosionomikoulutuksessa opiskeleville. Mielestämme tämä järjestökonserni ja esimerkiksi Tampereen tuettu asuminen sekä tukiasuminen voisivat olla antoisia harjoittelupaikkoja.

* Lähteenä käytetty Nuorten Ystävien nettisivuja www.nuortenystavat.fi sekä ohjaajien ja asiakkaiden haastetteluja.

* Kirjoittajat ovat kolmannen vuoden sosionomiopiskelijat Minerva Lappalainen, Neea Nurmi ja Sanna Nurmi

Projektiopintojen näkemyksiä naistarilta

Suoritimme neljän sosionomiopiskelijan voimin osallisuuden projektiopintojen projektin Hervannassa Naistarilla, maahanmuuttajanaisten ja -lasten kohtaamispaikassa. Naistari toimii avoimien ovien periaatteella maanantaista torstaihin kello 09.00-15.00. Se on matalan kynnyksen paikka, jossa maahanmuuttajanaiset ja -lapset voivat oleskella, osallistua erilaisiin toimintoihin sekä saada työntekijöiltä apua esimerkiksi palveluohjauksen merkeissä. Meidän projektimme oli järjestää Naistarin asiakkaille kerhotoimintaa äideille ja pienille lapsille. Tällaista toimintaa oli toivottu, ja pyrimmekin kaikella toiminnallamme vastaamaan asiakkaiden toiveisiin.

Projektia toteuttaessamme teimme samaan aikaan havaintoja siitä, miten paitsi meidän toimintamme, niin myös muu arki Naistarilla pyörii. Toiset päivät olivat aktiivisia ja vetivät paljon porukkaa tiloihin, kun taas toisina päivinä oli hiljaista. Meidän järjestämämme toiminta oli toivottua, mutta siitä huolimatta osallistujamäärä jäi vähäiseksi. Sen johdosta tajusimmekin pian, että vastaavanlaisen toiminnan järjestäminen Naistarilla tulisi olla pidempikestoisempaa ja säännöllisempää. Tarve vastaavalle ja muunkinlaiselle monipuoliselle toiminnalle Naistarilta löytyy, mutta toteuttajat uupuvat. Työntekijöiden resurssit eivät riitä kaikkeen.

Jäimmekin miettimään, pystyisivätkö Tamkin sosionomiopiskelijat vastaamaan tähän tarpeeseen. Uskomme, että yhteistyö Naistarin kanssa voisi olla tuottoisaa sekä opiskelijoille, opinahjolle että Naistarille. Ehkä tässä olisi hyvä sauma kerätä vapaavalintaisia opintopisteitä.


– Kaisa Palomaa, Tiiu Peltonen, Maria Grönroos ja Kati Virta 16SO

Työharjoitteluvaihto: Kenia

Työharjoitteluvaihtoni Keniassa (20.9-20.12.2018) oli kokemus, joka ansaitsisi äärettömän monta sanaa ja kuvaa. Yritän kiteyttää tässä lyhyen kuvauksen missä olin, mitä tein sekä erityisesti mitä opin. En juuri oppinut hienoja työtapoja tai -käytäntöjä, vaan kaikkea muuta, jota uskallan väittää tuotakin tärkeämmäksi. 

Vaihto oli prosessi, joka ei kestänyt vain kolmea kuukautta, vaan kokonaisen vuoden. Ennen vaihtoa vaadittiin monia kuukausia reissuun valmistautumiseen (rokotuksia, viisumi, tärkeitä papereita jne.) ja silti lähtöpäivänä meinasin pyörtyä innostuksen ja paniikin sekoituksesta. Oli mahdotonta tietää mitä vastassa odotti, mutta jälkeenpäin kliseisestikin sanottuna se oli elämäni parasta aikaa. Paluu taas kamalinta. Kulttuurishokki iski lujaa vasten kasvoja ja sitäkään puolta en halua tässä kaunistella. 

Facts: 

* Maan kolmanneksi suurin kaupunki: Kisumu Länsi-Keniassa 

* Lähettävä taho: Terve Afrikka Kehitysyhteistyö ry 

* Seitsemän opiskelijaa eri puolilta Suomea (neljä sosionomia, kaksi sairaanhoitajaa, yksi fysioterapeutti) sekä opettaja ensimmäiseksi viikoksi 

* Englanninkielellä pärjäsi, hyödyksi oli myös swahili ja heimokieli luo 

* Vaihdon ajalle minimini oli 10 op. syventävää harjoittelua sekä 5op. osallisuuden projektiopintoja. Suoritin myös muutaman muun kurssin. 

Kolme työharjoittelupaikkaa: 

* Blue Cross: Kristillinen hyväntekeväisyysjärjestö. Päihteiden vastaista työskentelyä esim. kouluissa, katulasten parissa sekä heidän 20-paikkaisessa lastenkodissaan 

* New Life Home Trust: Neljäosastoinen orpokori. Akuuttiosasto juuri löydetyille lapsille, Baby unit 0-2 vuotiaille, Toddler unit 2-5 vuotiaille ja kehitysvammaisten osasto. Lisäksi poika- ja tyttökoti isommille lapsille. Tutustuimme myös sijoitus- ja adoptioprosessiin 

* Orongo Widows and Orphans Group: Lastenkotityöskentelyä, perhetyötä sekä vanhustenhoitoa (ns. kotihoitoa) kylän asukkaiden kodeissa.

Saimme opiskelijoina vaikuttaa hyvin paljon siihen, minkälaisiin harjoittelupaikkoihin menimme ja kuinka pitkäksi aikaa. Itse halusin nähdä paikallisten elämää koko elämänkaaren ajalta, joten työskentelin kolmen harjoittelupaikan jokaisen asiakasryhmän parissa. Kirjoitan tekstiä Sosionomi kehittäjänä, vaikuttajana, yhteistyön tekijänä ja elinikäisenä oppijana -kurssiin liittyen. Siksi nostan tekstissä tästä näkökulmasta mitä vaihtoni parhaimmillaan opetti. 

Elinikäinen oppijuus 

Vaihto on molemminpuolista, pystyin tuomaan osaamistani, mutta samalla oppimaan valtavasti esimerkiksi monista kielistä, kulttuurista, historiasta, paikallisten elämäntavasta, elämänarvostuksesta. Vaikka olin ollut ennestään kolme kertaa vaihdossa, oli tämä ehdottomasti henkistä kasvuani eniten muovaava. Kaikenikäiset ihmiset olivat innokkaita oppimaan meiltä mzunguilta (swahilia, tarkoittaa valkoihoista). Monessa asiassa Keniassa oltiin meitä omalla tavallaan edellä: esimerkiksi muovipussit oli lailla kielletty, kuten myös julkisilla paikoilla tupakointi. Lisäksi sähköinen pankkiasiointi tehtiin puhelimen välityksellä, mikä on tulevaisuutta meillä täällä pohjoismaissakin. 

Ammatillinen kasvu sekä yhteistyön tekeminen 

Erityisesti minulle konkretisoitui elekielen tärkeys; kuinka kohdata ihminen aivan eri kulttuurista ilman yhteistä kieltä, kosketuksen, ilmeiden ja eleiden tärkeys sekä tulkin välityksellä työskentely. Paikallisilla oli usein ajatus, että kaikki valkoihoiset ovat lääkäreitä ja rikkaita. Omia näkemyksiä ja osaamistaan oppi hyvin perustelemaan. Mitä minä osaan ja mitä minä en, mitä tutkintoni tarkoittaa. Mitä minä ajattelen ja miksi ajattelen niin. Tutkiva ote löytyi kirjaimellisesti aineistoja keräämällä ja raportteja kirjoittaen. Tutkin esimerkiksi lastenkodin tyttöjen murrosikään ja kuukautisiin liittyvää osaamista. Tähän liittyen teimme yhteistyötä suomalaisen Lunette kuukautiskuppi yrityksen kanssa. Verkostoitumista sekä kotimaassa, että paikan päällä. Paikallisena yhteistyötahona toimi muun muassa kirjakauppa, josta saimme suuren lahjoituksen oppikirjoja lastenkotiin. 

Moniammatillisuus ja avoimuus nousi itselleni hyvin tärkeiksi näkökulmiksi. Meillä oli porukassamme konkreettisesti sovittuna tiiminvetäjä ja pidimme viikoittain palavereja, joissa suunnittelimme ja puhuimme työharjoitteluun sekä yhdessä elämiseen liittyvistä asioista. Oli mielenkiintoista oppia eri tutkintojen sisällöstä ja kuinka eri tavoin jokainen oli kokenut ja nähnyt tilanteita. Jaoimme yhdessä omakotitalon ja siellä makuuhuoneet, omaa tilaa ei juuri ollut. Yhteistyön toimisen kannalta oli pakko ilmaista vaikeitakin asioita ja toimia tiiminä. Yhdessäolo oli ihana voimavara ja jokailtaiset porukalla pidetyt reflektiolöhöilyt tärkeä osa omaa jaksamista.

Jalkapallon parissa tutustuimme toisiimme.
Katulapset pesivät vaatteensa ja niiden kuivumisen ajaksi puettiin pelivaatteet.

Henkinen kasvu 

Opin tuntemaan itseäni paremmin ja ymmärtämään mitä haluan. Oma arvomaailmani muokkaantui. Reissu vaati rohkeutta, asennetta ja sinnikkyyttä. Mutta samalla valtavasti joustavuutta ja vastuullisuutta. 

Vaihdossa mikään ei mennyt niin kuin ajattelin tai suunnittelin, mutta siihen oli vain totuttava. Opin tekemään päätöksiä tilanteissa, joita on mahdoton ennakoida. 

Samalla sisäistin mitä tarkoittaa kenialaisten ajankäyttö, kun ”ei ole niin justiinsa milloin tekee, kunhan sen tekee”. Kulttuuriero ajankäytön suhteen oli arjessamme läsnä melkein päivittäin. Kuitenkin heidän hetkessä elämisen taito, kiitollisuus ja lähimmäisen rakkaus tarttuivat itseenikin. 

Myös rahan kanssa oppi toimimaan uudella tavalla. Kuinka työskennellä, kun rahaa ei ole esimerkiksi materiaaleihin. Budjettien tekemisestä oppi myös paljon, jotta vapaa-ajalla sai reissattua mahdollisimman halvalla, mutta mahdollisimman paljon. Kerkesimme toteuttamaan kaikki vaihto unelmamme, teimme reissut esimerkiksi kahteen safariin, sademetsään, Mombasahan, virtahepo veneretkelle, pääkaupunki Nairobiin sekä vielä viikon reissun toiseen maahan, Ruandaan. Kaikelle tuolle ehdoton suositus!

Ruanda, mäkitreenien luvattu maa.
Afrikan viisi suurta bongattu, Masai Mara.

Yhteiskunnallinen näkemys, kriittisyys ja sosiaalialan ilmiöitä 

Omia sekä muiden ihmisten päätöksiä oli pakko koko ajan kyseenalaistaa. Miksi lähteä kehitysmaahan ja mitä ylipäätään siellä haluaa saada aikaan. Asioita oli usein ajateltava suuremman kokonaisuuden kannalta. Miksi siellä toimitaan kuten toimitaan. Esimerkiksi lastentarhaopettajana kasvatusnäkemykseni muovautui entisestään. Haluan, että lapsi saa olla aina lapsi, eikä joudu kohtaamaan väkivaltaa tai siirtymään liian nopeasti aikuisuuteen. Mutta samalla ymmärsin verkostojen tärkeyden. Maassa ei ole syntynyt toimivia palveluita tai rakenteita, mutta silti kertaakaan en kuullut kenenkään puhuvan yksinäisyydestä tai syrjäytymisestä. Verkostot olivat isoja ja toimivia, ihmiset pitivät toisistaan huolen ja vähäkin jaettiin. 

Emme menneet opettamaan miten Suomessa tehdään asiat, vaan tutustumaan heidän tapoihinsa ja antamaan ehkä jotain pieniä vinkkejä kuinka he voisivat kehittää osaamistaan. Oli opittava ymmärtämään mitä ihmiset siellä tarvitsivat ja miten pystyimme auttamaan. Esimerkiksi tulimme tutuiksi Keniassa vallallaan olevaan ongelmaan, jossa ulkomailta tulevat lahjoitusvaatteet ovat heikentäneet maan oman vaateteollisuuden kilpailukyvyttömäksi. Ryhmämme pyrkikin joka paikassa auttamaan materian sijasta tiedon levittämisen avulla. Paikallisten kanssa sai aikaan mielenkiintoisia keskusteluja kulttuuriemme erilaisista perinteistä ja kehityksestä niin kasvatuksesta, kuin maatalouteen. Esimerkiksi heidän osaamistaan on käsitöiden tekeminen kierrätetyistä tavaroista, mikä mahdollistaa monelle huono-osaiselle elinkeinon. 

Välillä oli kuitenkin oltava hyvin sensitiivinen mitä sanoi. Kamala puhua monipuolisen ruoan tärkeydestä, kun toisella on varaa tasan siihen valkoiseen riisiin ja mustaan teehen. Tai huomata, että mummon kolme kuukautta valittama lonkka onkin murtunut, kun hoitotoimenpiteisiin, edes kipulääkkeisiin ei ole varaa. 

Köyhyys ja eriarvoisuus konkretisoituivat. Koin, että pelkkä ihon väri ja passi antaa minulle paremmat lähtökohdat. Koin, että olen suurin piirtein kultalusikka suussa syntyneenä ja toinen päinvastoin, mutta saattaa silti olla sinua miljoona kertaa onnellisempi. Luulin lisäksi olevani maailman suvaitsevaisin ihminen, mutta kaikkea en oppinut ymmärtämään. Esimerkiksi huomasin tiettyjen tapojen esimerkiksi moniaviollisuuden häiritsevän minua. Miehet saivat olla monien kanssa naimisissa, mutta naiset eivät. Ja homous on laitonta ja voi johtaa 14 vuoden vankeustuomioon. Avoimella asenteella selvisi kuitenkin pitkälle, ja ymmärsin näiden asioiden olevan pitkiin perinteisiin juurtuneita pulmia, jotka jakavat kenialaistenkin mielipiteitä.


Kehittäminen ja vaikuttaminen 

Olin päättänyt jo ennen lähtöä, että vaihtoni tulee olemaan tarpeeksi vaikuttava, kunhan saan mahdollisimman monelle lapselle tuotua lämpöä ja rakkautta. Uskon, että hyvällä on usein tapana levitä. Kehitysideoiden eteenpäin vieminen, niin TAMK:ille, Terve Afrikalle kuin myös vastaanottavalle taholle. Olisi mahtava keskittyä enemmän läsnäoloon ja kohtaamiseen. Seuraavalle Keniaan lähtevälle porukalle pidimme orientaation omista kokemuksistamme. Mielestäni on tärkeää kehittää vaihtoja vieläkin toimivammiksi kokonaisuuksiksi. Tahdon myös tällä tekstillä innostaa mahdollisimman monia lähtemään vaihtoon. 

Jos jokin juttu vaihtoon- ja erityisesti Keniaan lähdössä jäi mietityttämään, tuu koulun käytävällä nykäisemään hihasta tai laita vaikka sähköpostia. Hae ehdottomasti vaihtoon, jos vähääkään innostaa! 🙂 

Kirjoittanut: Aino Nissi, sosionomiopiskelija, 16SOC