Työharjoitteluvaihto: Kenia

Työharjoitteluvaihtoni Keniassa (20.9-20.12.2018) oli kokemus, joka ansaitsisi äärettömän monta sanaa ja kuvaa. Yritän kiteyttää tässä lyhyen kuvauksen missä olin, mitä tein sekä erityisesti mitä opin. En juuri oppinut hienoja työtapoja tai -käytäntöjä, vaan kaikkea muuta, jota uskallan väittää tuotakin tärkeämmäksi. 

Vaihto oli prosessi, joka ei kestänyt vain kolmea kuukautta, vaan kokonaisen vuoden. Ennen vaihtoa vaadittiin monia kuukausia reissuun valmistautumiseen (rokotuksia, viisumi, tärkeitä papereita jne.) ja silti lähtöpäivänä meinasin pyörtyä innostuksen ja paniikin sekoituksesta. Oli mahdotonta tietää mitä vastassa odotti, mutta jälkeenpäin kliseisestikin sanottuna se oli elämäni parasta aikaa. Paluu taas kamalinta. Kulttuurishokki iski lujaa vasten kasvoja ja sitäkään puolta en halua tässä kaunistella. 

Facts: 

* Maan kolmanneksi suurin kaupunki: Kisumu Länsi-Keniassa 

* Lähettävä taho: Terve Afrikka Kehitysyhteistyö ry 

* Seitsemän opiskelijaa eri puolilta Suomea (neljä sosionomia, kaksi sairaanhoitajaa, yksi fysioterapeutti) sekä opettaja ensimmäiseksi viikoksi 

* Englanninkielellä pärjäsi, hyödyksi oli myös swahili ja heimokieli luo 

* Vaihdon ajalle minimini oli 10 op. syventävää harjoittelua sekä 5op. osallisuuden projektiopintoja. Suoritin myös muutaman muun kurssin. 

Kolme työharjoittelupaikkaa: 

* Blue Cross: Kristillinen hyväntekeväisyysjärjestö. Päihteiden vastaista työskentelyä esim. kouluissa, katulasten parissa sekä heidän 20-paikkaisessa lastenkodissaan 

* New Life Home Trust: Neljäosastoinen orpokori. Akuuttiosasto juuri löydetyille lapsille, Baby unit 0-2 vuotiaille, Toddler unit 2-5 vuotiaille ja kehitysvammaisten osasto. Lisäksi poika- ja tyttökoti isommille lapsille. Tutustuimme myös sijoitus- ja adoptioprosessiin 

* Orongo Widows and Orphans Group: Lastenkotityöskentelyä, perhetyötä sekä vanhustenhoitoa (ns. kotihoitoa) kylän asukkaiden kodeissa.

Saimme opiskelijoina vaikuttaa hyvin paljon siihen, minkälaisiin harjoittelupaikkoihin menimme ja kuinka pitkäksi aikaa. Itse halusin nähdä paikallisten elämää koko elämänkaaren ajalta, joten työskentelin kolmen harjoittelupaikan jokaisen asiakasryhmän parissa. Kirjoitan tekstiä Sosionomi kehittäjänä, vaikuttajana, yhteistyön tekijänä ja elinikäisenä oppijana -kurssiin liittyen. Siksi nostan tekstissä tästä näkökulmasta mitä vaihtoni parhaimmillaan opetti. 

Elinikäinen oppijuus 

Vaihto on molemminpuolista, pystyin tuomaan osaamistani, mutta samalla oppimaan valtavasti esimerkiksi monista kielistä, kulttuurista, historiasta, paikallisten elämäntavasta, elämänarvostuksesta. Vaikka olin ollut ennestään kolme kertaa vaihdossa, oli tämä ehdottomasti henkistä kasvuani eniten muovaava. Kaikenikäiset ihmiset olivat innokkaita oppimaan meiltä mzunguilta (swahilia, tarkoittaa valkoihoista). Monessa asiassa Keniassa oltiin meitä omalla tavallaan edellä: esimerkiksi muovipussit oli lailla kielletty, kuten myös julkisilla paikoilla tupakointi. Lisäksi sähköinen pankkiasiointi tehtiin puhelimen välityksellä, mikä on tulevaisuutta meillä täällä pohjoismaissakin. 

Ammatillinen kasvu sekä yhteistyön tekeminen 

Erityisesti minulle konkretisoitui elekielen tärkeys; kuinka kohdata ihminen aivan eri kulttuurista ilman yhteistä kieltä, kosketuksen, ilmeiden ja eleiden tärkeys sekä tulkin välityksellä työskentely. Paikallisilla oli usein ajatus, että kaikki valkoihoiset ovat lääkäreitä ja rikkaita. Omia näkemyksiä ja osaamistaan oppi hyvin perustelemaan. Mitä minä osaan ja mitä minä en, mitä tutkintoni tarkoittaa. Mitä minä ajattelen ja miksi ajattelen niin. Tutkiva ote löytyi kirjaimellisesti aineistoja keräämällä ja raportteja kirjoittaen. Tutkin esimerkiksi lastenkodin tyttöjen murrosikään ja kuukautisiin liittyvää osaamista. Tähän liittyen teimme yhteistyötä suomalaisen Lunette kuukautiskuppi yrityksen kanssa. Verkostoitumista sekä kotimaassa, että paikan päällä. Paikallisena yhteistyötahona toimi muun muassa kirjakauppa, josta saimme suuren lahjoituksen oppikirjoja lastenkotiin. 

Moniammatillisuus ja avoimuus nousi itselleni hyvin tärkeiksi näkökulmiksi. Meillä oli porukassamme konkreettisesti sovittuna tiiminvetäjä ja pidimme viikoittain palavereja, joissa suunnittelimme ja puhuimme työharjoitteluun sekä yhdessä elämiseen liittyvistä asioista. Oli mielenkiintoista oppia eri tutkintojen sisällöstä ja kuinka eri tavoin jokainen oli kokenut ja nähnyt tilanteita. Jaoimme yhdessä omakotitalon ja siellä makuuhuoneet, omaa tilaa ei juuri ollut. Yhteistyön toimisen kannalta oli pakko ilmaista vaikeitakin asioita ja toimia tiiminä. Yhdessäolo oli ihana voimavara ja jokailtaiset porukalla pidetyt reflektiolöhöilyt tärkeä osa omaa jaksamista.

Jalkapallon parissa tutustuimme toisiimme.
Katulapset pesivät vaatteensa ja niiden kuivumisen ajaksi puettiin pelivaatteet.

Henkinen kasvu 

Opin tuntemaan itseäni paremmin ja ymmärtämään mitä haluan. Oma arvomaailmani muokkaantui. Reissu vaati rohkeutta, asennetta ja sinnikkyyttä. Mutta samalla valtavasti joustavuutta ja vastuullisuutta. 

Vaihdossa mikään ei mennyt niin kuin ajattelin tai suunnittelin, mutta siihen oli vain totuttava. Opin tekemään päätöksiä tilanteissa, joita on mahdoton ennakoida. 

Samalla sisäistin mitä tarkoittaa kenialaisten ajankäyttö, kun ”ei ole niin justiinsa milloin tekee, kunhan sen tekee”. Kulttuuriero ajankäytön suhteen oli arjessamme läsnä melkein päivittäin. Kuitenkin heidän hetkessä elämisen taito, kiitollisuus ja lähimmäisen rakkaus tarttuivat itseenikin. 

Myös rahan kanssa oppi toimimaan uudella tavalla. Kuinka työskennellä, kun rahaa ei ole esimerkiksi materiaaleihin. Budjettien tekemisestä oppi myös paljon, jotta vapaa-ajalla sai reissattua mahdollisimman halvalla, mutta mahdollisimman paljon. Kerkesimme toteuttamaan kaikki vaihto unelmamme, teimme reissut esimerkiksi kahteen safariin, sademetsään, Mombasahan, virtahepo veneretkelle, pääkaupunki Nairobiin sekä vielä viikon reissun toiseen maahan, Ruandaan. Kaikelle tuolle ehdoton suositus!

Ruanda, mäkitreenien luvattu maa.
Afrikan viisi suurta bongattu, Masai Mara.

Yhteiskunnallinen näkemys, kriittisyys ja sosiaalialan ilmiöitä 

Omia sekä muiden ihmisten päätöksiä oli pakko koko ajan kyseenalaistaa. Miksi lähteä kehitysmaahan ja mitä ylipäätään siellä haluaa saada aikaan. Asioita oli usein ajateltava suuremman kokonaisuuden kannalta. Miksi siellä toimitaan kuten toimitaan. Esimerkiksi lastentarhaopettajana kasvatusnäkemykseni muovautui entisestään. Haluan, että lapsi saa olla aina lapsi, eikä joudu kohtaamaan väkivaltaa tai siirtymään liian nopeasti aikuisuuteen. Mutta samalla ymmärsin verkostojen tärkeyden. Maassa ei ole syntynyt toimivia palveluita tai rakenteita, mutta silti kertaakaan en kuullut kenenkään puhuvan yksinäisyydestä tai syrjäytymisestä. Verkostot olivat isoja ja toimivia, ihmiset pitivät toisistaan huolen ja vähäkin jaettiin. 

Emme menneet opettamaan miten Suomessa tehdään asiat, vaan tutustumaan heidän tapoihinsa ja antamaan ehkä jotain pieniä vinkkejä kuinka he voisivat kehittää osaamistaan. Oli opittava ymmärtämään mitä ihmiset siellä tarvitsivat ja miten pystyimme auttamaan. Esimerkiksi tulimme tutuiksi Keniassa vallallaan olevaan ongelmaan, jossa ulkomailta tulevat lahjoitusvaatteet ovat heikentäneet maan oman vaateteollisuuden kilpailukyvyttömäksi. Ryhmämme pyrkikin joka paikassa auttamaan materian sijasta tiedon levittämisen avulla. Paikallisten kanssa sai aikaan mielenkiintoisia keskusteluja kulttuuriemme erilaisista perinteistä ja kehityksestä niin kasvatuksesta, kuin maatalouteen. Esimerkiksi heidän osaamistaan on käsitöiden tekeminen kierrätetyistä tavaroista, mikä mahdollistaa monelle huono-osaiselle elinkeinon. 

Välillä oli kuitenkin oltava hyvin sensitiivinen mitä sanoi. Kamala puhua monipuolisen ruoan tärkeydestä, kun toisella on varaa tasan siihen valkoiseen riisiin ja mustaan teehen. Tai huomata, että mummon kolme kuukautta valittama lonkka onkin murtunut, kun hoitotoimenpiteisiin, edes kipulääkkeisiin ei ole varaa. 

Köyhyys ja eriarvoisuus konkretisoituivat. Koin, että pelkkä ihon väri ja passi antaa minulle paremmat lähtökohdat. Koin, että olen suurin piirtein kultalusikka suussa syntyneenä ja toinen päinvastoin, mutta saattaa silti olla sinua miljoona kertaa onnellisempi. Luulin lisäksi olevani maailman suvaitsevaisin ihminen, mutta kaikkea en oppinut ymmärtämään. Esimerkiksi huomasin tiettyjen tapojen esimerkiksi moniaviollisuuden häiritsevän minua. Miehet saivat olla monien kanssa naimisissa, mutta naiset eivät. Ja homous on laitonta ja voi johtaa 14 vuoden vankeustuomioon. Avoimella asenteella selvisi kuitenkin pitkälle, ja ymmärsin näiden asioiden olevan pitkiin perinteisiin juurtuneita pulmia, jotka jakavat kenialaistenkin mielipiteitä.


Kehittäminen ja vaikuttaminen 

Olin päättänyt jo ennen lähtöä, että vaihtoni tulee olemaan tarpeeksi vaikuttava, kunhan saan mahdollisimman monelle lapselle tuotua lämpöä ja rakkautta. Uskon, että hyvällä on usein tapana levitä. Kehitysideoiden eteenpäin vieminen, niin TAMK:ille, Terve Afrikalle kuin myös vastaanottavalle taholle. Olisi mahtava keskittyä enemmän läsnäoloon ja kohtaamiseen. Seuraavalle Keniaan lähtevälle porukalle pidimme orientaation omista kokemuksistamme. Mielestäni on tärkeää kehittää vaihtoja vieläkin toimivammiksi kokonaisuuksiksi. Tahdon myös tällä tekstillä innostaa mahdollisimman monia lähtemään vaihtoon. 

Jos jokin juttu vaihtoon- ja erityisesti Keniaan lähdössä jäi mietityttämään, tuu koulun käytävällä nykäisemään hihasta tai laita vaikka sähköpostia. Hae ehdottomasti vaihtoon, jos vähääkään innostaa! 🙂 

Kirjoittanut: Aino Nissi, sosionomiopiskelija, 16SOC