SOPU ry:n kannanotto

SOPU ry:n kannanotto seksuaalisuuteen liittyvän opetuksen korjaamiseksi ja sukupuoleen liittyvän opetuksen lisäämiseksi opetussuunnitelmaan 

Tampereen sosionomiopiskelijat – SOPU ry haluaa kantaa kortensa kekoon vireillä olevaan opetussuunnitelman kehitystyöhön liittyen.  SOPU ry:n tehtävä ainejärjestönä on toimia opiskelijoiden äänenä ja siltana opiskelijoiden ja opettajiston välillä. Viime aikoina esille on opiskelijoiden puolelta noussut tyytymättömyyttä sosionomikoulutuksen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvään opetukseen. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat Kaisa Kuhalaisen ja Ossi Pärssisen alullepanema Seksiklubi-kerho ja Salli Lehdon vasta valmistunut opinnäytetyö Sukupuolivähemmistöjen kohtaaminen sosiaalialalla: vertailu transihmisten ja sosionomiopiskelijoiden näkemyksistä. Tämän lisäksi ensi vuoden sosionomipäivän teemana on seksuaalisuus, koska projektiryhmän jäsenet kokivat, että aihe on erittäin tärkeä, mutta siitä huolimatta sitä käsitellään liian vähän koulutuksessamme.  

Sosionomiopiskelijat ovat keskustelleet keskenään kokemuksistaan siitä, miten koulutuksessamme on käsitelty seksuaalisuutta, sukupuolen moninaisuutta ja sukupuolta ylipäänsä. Yhtenä vuonna on ollut tehtävänä kuunnella radiohaastattelu ja toisena taas on ollut yksi luento, jossa oli paljon virheitä, joita opiskelijat joutuivat korjaamaan (mm. fetissit rinnastettiin parafilioihin, käytettiin vanhentunutta ja virheellistä, loukkaavanakin pidettävää termiä transseksuaali, luennoitsija ei ole ymmärtänyt eroa sukupuolen ja seksuaalisuuden välillä) ja seksuaalisuutta on ylipäänsä käsitelty hyvin rakkaus- ja parisuhdekeskeisesti ja puhe ylipäänsä luennolla on ollut hyvin heteronormatiivista.   

Valmistuttuamme meidän tulee olla valmiita kohtaamaan asiakkaan seksuaalisuus, sillä se koskettaa jokaista tavalla tai toisella arjessa ja vaikuttaa merkittävästi ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, oli kyse sitten vanhuksista, vammaisista, lapsista ja nuorista, mielenterveys- ja päihdepuolen asiakkaista tai maahanmuuttajista. Seksuaalisuutta käsitellään nykyisellään osana kehityspsykologian kurssia, jonka opintosuunnitelmassa lukee seuraavasti: osaa selittää seksuaalisen kehityksen ja seksuaalikasvatuksen merkityksen huomioiden psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Edellisessä kappaleessa esittämiemme esimerkkien pohjalta on täysin oikeutettua väittää, etteivät nämä osaamistavoitteet toteudu tällä hetkellä. Tavoitteissa ei myöskään huomioida lainkaan sukupuolta ja sen kehitystä. 

Salli Lehdon opinnäytetyön perusteella kävi ilmi, että monesti asiakkaat joutuvat opastamaan työntekijöitä, jotka tekevät oletuksia asiakkaan ulkonäön perusteella eivätkä tunne sukupuolen moninaisuutta. Sukupuoli on iso osa ihmisen identiteettiä ja on hyvin huolestuttavaa, jos sosiaalialan ammattilainen ei ymmärrä, mitä seuraamuksia voi olla, jos ei puhuttele asiakasta kuten hän toivoisi. Asiakkaan itsemäräämisoikeuden kunnioittaminen koskee myös sukupuolta. Osa kokonaisvaltaista asiakaskohtaamista on ymmärtää, millaisia haasteita ei-binäärinen henkilö kohtaa ja on jo kohdannut elämänsä aikana. 

Kyseenalaistamme tämänhetkisen opintosuunnitelman asiakaskeskeisyys ja osallisuus sosiaalityössä-opintojakson seuraavien osaamistavoitteiden toteutumisen nykytilanteessa: 

  • Osaa tukea ja ohjata tavoitteellisesti erilaisia asiakkaita ja asiakasryhmiä heidän arjessaan 
  • Osaa tuoda kuuluville kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen äänen yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä 
  • Osaa vahvistaa asiakkaan sosiaalista toimijuutta ja voimavaroja 

Mielestämme meitä ei valmisteta tarpeeksi siihen, että osaisimme kohdata työssämme seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta. Ellei asiaan ole paneutunut syystä tai toisesta, ei tuleva sosionomi tiedä mm. Trans-tukipisteestä tai muista palveluista, minne voi tarvittaessa ohjata asiakkaan eikä osaa huomioida ns. vähemmistöstressin vaikutuksia elämäntilanteissa. Asiakas voi joutua vähillä voimavaroillaan kouluttamaan työntekijää sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, mikä on pois siitä ajasta, joka työntekijän pitäisi käyttää asiakkaan tukemiseen (Lehto 2018). Näin ollen työntekijä ei välttämättä pysty tukemaan asiakastaan riittävästi. 

Opetuksemme on tällä hetkellä hyvin hetero- ja cis-normatiivista, mikä siirtyy helposti opiskelijoiden asenteisiin. Vaikka työntekijät olisivatkin omasta mielestään ennakkoluulottomia, värittää myös esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluita yhteiskunnalla vallalla olevat binäärinen sukupuolijärjestys ja hetero-oletus (Hästbacka & Sirén, 2017). Pahimmillaan sosiaalialan ammattilainen lisää ulkopuolisuuden tunnetta ja kuormitusta, jos ei anna asiakkaan määritellä itse omaa sukupuoltaan ja seksuaalisuutta, vaikka tämän tulisi päinvastoin lisätä asiakkaan sosiaalista toimijuutta ja voimavaroja.    

Lisäksi olisi tärkeää, että sosionomit huomaisivat rakenteellisen sorron mekanismeja, joita sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyy (esim. transihmisen on todistettava olevansa lisääntymiskyvytön halutessaan sukupuolelleen juridisen vahvistuksen, eli käytännössä kyse on pakkosteriloinnista).  On muistettava, että sortoa kokevien puolelle asettuminen ja kansalaisten äänen kuuluville tuominen yhteiskunnassa sosionomin työn ydinaluetta. Haluamme myös muistuttaa, että sosiaalityöntekijöiden kansainvälisessä eettisessä ohjeistuksessa on mainittu velvollisuus kouluttautua ja pyrkiä ymmärtämään sosiaalista monimuotoisuutta ja ehkäistä syrjintää sukupuoleen ja sen ilmaisuun liittyen (NASW 2017). Opettajille olisi järjestettävä koulutusta, jotta he voisivat opettaa opiskelijoitaan kunnioittamaan sosiaalista monimuotoisuutta.  Inklusiivisuuden tulee näkyä läpi kaikkien opintojen. Muuten on vaarana, että puhe sukupuolen ja seksuaalisen moninaisuuden kunnioittamisesta jää erilliseksi yhden kurssin yhteydessä mainittavaksi asiaksi, jos muuten opinnoissa totutaan puhumaan tietyllä, normatiivisella tavalla.  

Sukupuolta ja seksuaalisuutta ei voida käsittää erillisenä asiana, joka koskee vain joidenkin asiakasryhmien kanssa työskenteleviä. Haluamme kuitenkin nostaa edellisten lisäksi esiin vielä muutamia esimerkkejä siitä, miten sukupuoli ja seksuaalisuus ovat läsnä sosionomin työssä. Sosionomin työn kannalta on äärimmäisen tärkeää ymmärtää tiettyjen ilmiöiden kuten väkivallan sukupuolittuneet muodot (lähisuhdeväkivalta, naisten sukupuolielinten silpominen, seksuaalinen väkivalta), jotta näihin asioihin pystyy puuttumaan ja ehkäisemään niitä.  Sosionomi kohtaa työssään niin väkivallan tekijöitä ja uhrejakin. Hyvän kohtaamisen kannalta olisikin olennaista ymmärtää asioita laajemmin, jottei työntekijänä yksinkertaista asioita tai -mikä pahinta- pidä asioita tabuina, joista ei voi puhua. Edistääkseen seksuaaliterveyttä ja ehkäistäkseen hyväksikäyttöä tulee sosionomin purkaa vammaisten ja ikäihmisten seksuaalisuuteen liittyvää tabua. Lastentarhanopettajiksi kouluttautuvien opintojen tulisi myös valmistaa heitä tekemään sukupuolisensitiivistä työtä ja edistää tasa-arvoa kuten varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjattu.    

SOPU ry ehdottaa, että seksuaalisuus ja sukupuoli otettaisiin selkeämmin osaksi opintoja ja että aihetta käsiteltäisiin laajasti ja monipuolisesti eri näkökulmista erillisellä 3 opintopisteen laajuisella kurssilla, joka järjestettäisiin mielellään ensimmäisenä opiskeluvuonna. Kurssin keskeiset oppimistavoitteet voisivat olla seuraavanlaiset:  

  • Opiskelija tunnistaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden ja niiden muotoutumisen yhteiskunnassa ja arjessa 
  • Opiskelija edistää yhdenvertaisuuden toteutumista ja moninaisuuden kunnioittamista työssään 
  • Osaa selittää seksuaalisen kehityksen ja seksuaalikasvatuksen merkityksen huomioiden psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen ulottuvuuden  
  • Opiskelija ymmärtää sukupuolen ja seksuaalisuuden merkityksen osana yksilön identiteettiä 

Kurssin kirjallisuudeksi sopisi mm. Sukupuolena ihminen – ei-binäärisiä ihmisiä (Nina Susi & Maiju Ristikari, Tammi 2018), Ehkä ne on senkin takia ollu hiljaa”. Ammattilaisten valmiudet kohdata sateenkaarinuoria ja huomioida moninaisuutta päihde- ja mielenterveystyössä (Hästbacka Noora & Sirén Inka), Käsikirja sukupuoleen (toim. Saresma, Rossi, Juvonen).  Ehdotamme lisäksi, että opettajille järjestettäisiin koulutusta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, jotta opinnoissa olisi kautta linjan inklusiivinen ja moninaisuuden huomioiva ote.  

 

Lähteet: 

Hästbacka N. & Sirén I. 2017. “Ehkä ne on senkin takia ollu hiljaa”. Ammattilaisten valmiudet kohdata sateenkaarinuoria ja huomioida moninaisuutta päihde- ja mielenterveystyössä (Hästbacka Noora & Sirén Inka). Nuorisotutkimusseura.  

Lehto S. 2018. Sukupuolivähemmistöjen kohtaaminen sosiaalialalla: Vertailu transihmisten ja sosionomiopiskelijoiden näkemyksistä. Sosiaaliala TAMK. Opinnäytetyö.   

National Association of Social Workers. 2017. Code of Ethics. Verkkosivusto.  

https://www.socialworkers.org/About/Ethics/Code-of-Ethics/Code-of-Ethics-English  

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *