Kesätyökuulumisia hallitukselta

Kesätyökuulumisia hallitukselta

Sosionomitutkinto antaa valmiudet työskennellä laajalla kentällä ja monenlaisissa tehtävissä. Harva tietää, mitä kaikkea sosionomin työnkuva saattaakaan sisältää. Hallituslaisemme päättivät jälleen jakaa kokemuksiaan oman alan kesätöistä. Lue siis alta kolme erilaista tarinaa kolmesta eri työpaikasta.

Henni, Projektityöntekijä ja kriisityön ohjaaja, Tampere.

Moikka kaikki sopulit ja sopulimieliset!

Kesän 2016 aloitin Iltatupahankkeessa joka on raha-automaattiyhdistys RAY:n rahoittama ja toimii Amurin Teon Tuvan järjestämänä. Tampereen Amurin kaupunginosan väestörakenne koostuu valtaosin vanhemmasta ikäpolvesta ja keski-ikä tuolla alueella onkin n. 50vuotta. Amurin alueella toimii yksityinen, ikäihmisille palveluja tuottava yritys nimeltään Amurin Teon Tupa, jonka tiloissa Iltatupahanketta alettiin järjestämään maalis-huhtikuussa 2016.

Iltatupahankkeessa oli tarkoituksena tehdä etsivää vanhustyötä ja löytää ensisijaisesti Amurin asuinalueelta yksinäisiä vanhuksia, mutta asuinpaikasta huolimatta kaikki yksinäiset ikäihmiset olivat tervetulleita yhteisiin hetkiin ja tapahtumiin. Vakituiset hanketyöntekijät aloittivat projektin sen haasteellisimmalla osiolla: suunnittelemalla miten yksinäiset vanhukset löydetään. Tullessani mukaan Iltatupahankkeeseen, oli käynnistynyt jo viikoittainen ohjelma mikä piti sisällään erilaisia kahvitteluhetkiä; osa oli teemaluentoja esimerkiksi tukiasioista, apuvälineistä ja turvallisuudesta. Tärkeitä yhteishetkiä oli myös miestupa, seniorikaffet, sunnuntaitupa ja itse Iltatupa. Iltatupa toimii aina parina iltana viikossa, minkä tarkoituksena oli tuoda sosiaalisia ulottuvuuksia myös yksinäisiin iltoihin ja pyhäpäiviin, milloin mikään muu paikka ei ole auki.

Iltatupahankkeessa parasta oli päästä tekemään töitä projektiluonteisesti ja ikäihmisten kanssa. Sosionomikoulutukseni ajan olen pyrkinyt suuntautumaan lastensuojeluun ja nuoriso- ja aikuissosiaalityöhön, minkä vuoksi en ole ohjaajana kovinkaan paljoa ikäihmisten kanssa töitä tehnyt. Iltatupahankkeessa parasta ja pahinta oli tavata niin monia yksinäisiä vanhuksia. Yksinäisten ikäihmisten tarinat omista elämänkokemuksistaan, yksinäisyydestä ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä olivat rankkoja, mutta samalla tunne siitä, että Iltatupahankkeen myötä he ovat löytäneet tulevaisuuteen uusia odotuksenaiheita antoi kiitollisuuden tunteen myös työntekijälle.

Iltatupahankkeen jälkeen aloitin hieman hektisemmän työn: kriisityön. Työtä teen lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden ja sen uhan alla elävien ihmisten kanssa. Opiskelusta tuttu reflektointi on tässä työssä hyvin tärkeässä osassa. Asiakastilanteet ja –tapaukset ovat hyvin erilaisia ja ohjaajan on oltava valmis kohtaamaan se, mitä asiakas tuottaa. Työn parhaita puolia ovat pienet onnistumiset mitä asiakkaan kanssa saadaan aikaan.

Näillä kesätyökuulumisilla toivotan kaikille oikein mukavaa syksyn ja koulun alkua 🙂 Nähdään koulussa tai vapaalla, morjestamalla tai asian äärellä. Laittakaa sähköpostia tai kysykää jos tulee mieleen jotain 🙂

<3 Henni

Vilma, Lastensuojelun ohjaaja, Viiala
Mun kesä on Virosta palautumisen jälkeen kulunut kahden työn parissa. Hesellä olen viihtynyt jo ylioppilaslakin saamisesta asti, mutta tänä kesänä aloin sen lisäksi tehdä myös oman alan hommia kesäsijaisena lastensuojelulaitoksessa.

Viialan Kotikolo on seitsemänpaikkainen yksityinen lastensuojelulaitos, joka sijaitsee Akaan Viialassa. Kotikolo on perustettu vuonna 2005, eli toiminta on ollut käynnissä reilut 10 vuotta. Työssä painotetaan yhteisökasvatusta ja tavoitteena on luoda lasten ja nuorten elämään pysyviä rakenteita.

Itse päädyin Kotikololle ensimmäisen opiskeluvuoden harjoittelujakson kautta. Tykästyin paikan lämpimään tunnelmaan ja toimintatapoihin, ja olinkin innoissani kesätöiden aloittamisesta. Heti aluksi huomasin selvästi, kuinka työntekijän ja harjoittelijan roolit eroavat toistaan. Aikaa kului paljon enemmän kaikkiin ”pakollisiin” asioihin, ja tietysti myös vastuu päivän aikatauluista ja sääntöjen noudattamisesta oli kokonaan itsellä.

Muutamassa viikossa opin hahmottamaan lastensuojelulaitoksen arkea työntekijän näkökulmasta ja aloin saada kiinni siitä, mitä kaikkea tehtäviin kuuluu. Työssä on paljon hankalia asioita, mutta mieleen jäivät enemmän lasten kanssa leipominen, Robinin kuuntelu ja koiranpennun ihmettely. Lisäksi huomasin, että kyllä sosionomiopinnoista on näköjään jotain jäänyt käteenkin ja joitakin oppeja pystyi hyödyntämään työssä. Erityisesti korostui läsnäolon tärkeys ja se, kuinka tärkeää on itse osata heittäytyä kyseiseen hetkeen eikä jatkuvasti miettiä, milloin ruokaa pitäisi alkaa tekemään tai ovatko pyykit varmasti pyörimässä.

Tämän kokemuksen jälkeen voi hyvällä mielin lähteä kohti seuraavaa kouluvuotta (vaikka en lomaakaan panisi pahitteeksi)!”

-Vilma

Jarkko, Lastentarhanopettaja, Alavus

Niin se vaan taas kesä kääntyi syksyksi ja aherrus alkaa…Kesä oli kuitenkin pitkä ja paljon hienoja muistoja kertyi matkan varrelta mukaan. Ja kuten arvata saattaa, niin opiskelijahan painaa kesällä tajuttomalla tahdilla duunia. Niinpä siis tämä allekirjoittanut sankari hommasi edellisten kahden kesän tapaan kesäduunin päiväkodista etelä-pohjanmaan Alavuden Tuurista. Kesäksi siis palattiin kotiin tuttuun miljööseen ja päiväkoti Pikku-Trimmiin. Tänä vuonna minulle tarjoutui mahtava tilaisuus tehdä lastentarhanopettajan sijaisuus 3-5 vuotiaiden ryhmässä.

Päiväkoti Pikku-Trimmi on 62-paikkainen Alavuden varhaiskasvatuspalveluiden joukkoon kuuluva Tuurissa sijaitseva vuorohoitopäiväkoti. Ryhmiä Pikku-Trimmissä on kaksi, 0-2-vuotiaiden Hippulat ja 3-5-vuotiaiden Nappulat. Pienryhmäpedagoginen toiminta ja luontokasvatus ovat vahvassa asemassa kaikissa Alavuden päiväkodeissa. Viime keväänä alkanut liikuntakasvatushanke nostaa vahvan luontokasvatuksen rinnalle suureen rooliin liikuntakasvatuksen. Sosiaalisten taitojen ja oppimisvalmiuksien kehittäminen päiväkodissa vietettyjen vuosien aikana on tärkeä askel ennen astumista koulumaailmaan.

Päiväkodeissa kesä on melko rauhallista aikaa. Lapsia on silloin vähemmän kuin normaalisti toimintakaudella ja usealta perhepäivähoitajalta tulee lapsia varahoitoon, jolloin lapsiryhmä muuttuu täysin. Kesä pyhitetään vapaalle leikille ja ulkoilulle! Voin kertoa, että on ollut mahtavaa viettää kesän hellepäivät ulkona pelaten jalkapalloa, retkeillen, kumiankoilla leikkien ja kotieläimiä ruokkien. Sisätiloissa työskennelleet ystäväni ovat tottakai olleet hieman kateellisia komeista rusketusrajoista ja ”etuoikeudesta” olla aurinkoiset päivät ulkona. Tämä taitaa olla nyt se ammatinvalintakysymys.

Vaikka kesä on päiväkodeissa ns. iisiä aikaa, niin paljon silloinkin tehdään. Tulevan toimintakauden lapsiryhmät käydään läpi ja tsekkaillaan jokaiselle lapselle omat ”lokeropaikat” vaatteille, kuravaatepaikat syksyn sadepäivien varalle sekä kenkä- ja kumpparipaikat tallustimille. Päiväunia varten jokaiselle lapselle täytyy miettiä sopiva sänkypaikka ja ruokailuita varten täytyy tehdä istumajärjestys. Vaikka varsinaisella toimintakaudella en Pikku-Trimmin päiväkodissa olekaan töissä, niin kaikkeen tuohon suunnitteluun olen päässyt hyvin mukaan ja suunnitellut tulevaa syksyä. Asiaan vaikutti paljon se, että olen ollut samassa päiväkodissa kaksi edellistä kesääkin töissä ja tunnen lapset sekä tiimin hyvin. Liikuntakasvatuksen nostaessa merkitystään Alavuden varhaiskasvatuspalveluissa pääsin tuomaan esille työkokemukseni myötä karttuneita ideoitani liikunnan lisäämisestä ja monipuolistamisesta. Pienillä jutuilla saadaan aikaan paljon suurta ja merkityksekästä sekä valloittavia nauruja ja hymyjä. Liikunta se on vaan iloinen asia!

Koko opiskelujen ajan olen ikään kuin huomaamattani keskittynyt enemmän varhaiskasvatuksen parissa tehtävään työhön kuin muuhun. Jotain kiinnostuksestani varhaiskasvatukseen kertoo se, että opiskelujen aikana jokaisen kesän olen viettänyt päiväkodissa tehtävän työn parissa. Se, että opiskelujen täyteisen lukuvuoden jälkeen kesän täyttää lasten hymyt ja nauru, pikkuautot ja barbit sekä aurinko ja vesileikit, on jotain sellaista, joka antaa rutkasti voimaa ja saa kestohymyn kasvoille.

Paljon uutta on taas opittu, paljon on työyhteisössä naurettu ja tämä kesä jää kyllä mieleen kesänä, jolloin opin lopullisesti mitä on vastuunotto ja tiimityö.  Tämän kesätyön ja kesän antamien fiiliksien myötä voin tiivistää ajatukseni Ellinooran kappaleen Minä elän sanoihin:  ”Muista lapsenmieli vaikka ruumis kuihtuis pois”.

Kaikille uusille ja vanhoille sopulaisille tahdon toivottaa iloa ja naurua tulevaan syksyyn! Tarttukaa hienoihin tilaisuuksiin mitä teidän eteen pomppii ja eläkää itsellenne. Hymyillään ku tavataan käytävillä ja muualla!

Xoxo,

Jarkko