Vuosikatsaus 2015

Vuosi 2015 alkaa olla pulkassa, vaikkei pulkkaa paljon näillä keleillä tarvita. Kuluneen vuoden aikana SOPUn 9 henkinen hallitus on paiskinut töitä hullun lailla, mutta vain pieni osa siitä työstä näkyy opiskelijoille. Pinnan alla kuohuu jatkuvasti ja nyt onkin aika kertoa teille, mitä sitä ollaan oikein puuhailtu tänä vuonna.

Pyynikin toimipisteeltä Kuntokadulle siirryttäessä SOPU menetti oman kohtaamispaikkansa, opiskelijoiden olohuoneen. Vaikka Kuntokadulla on ihmisen hyvä olla, on SOPUn yhteisöllisyys kärsinyt tästä tilojen menetyksestä edelleenkin. Olemme yrittäneet löytää keinoja luoda yhteisöllisyyden tuntua myös Kuntokadulla, pitämällä esimerkiksi päivystyksiä H0-käytävällä ja välillä olemme laajentaneet myös luokkiin asti muun muassa pikkujoulupäivystyksen aikaan. Tila on hankala, mutta on sillä etunsakin. Valitettavasti muuta ei tällä hetkellä ole tarjolla, joten samaan malliin jatketaan ensi vuonna.

SOPU ry järjestää joka vuosi jonkinlaisen hyväntekeväisyystempauksen ja usein sitä valmistellaankin koko vuosi. Tänä vuonna hallitus halusi toista kertaa tehdä hyväntekeväisyysnaiskalenterin, jonka tuotto menee lyhentämättömänä Tampereen Tyttöjen Talolle. Suunnittelu, kuvaajan buukkaus, sponsoreiden hankinta ja kuvattavien rekrytointi alkoi jo keväällä, kuvaukset itsessään laitettiin purkkiin pääasiassa kesän aikana, kuvat editoitiin ja kalenteri laitettiin painoon syksyllä ja myynti aloitettiin loppuvuodesta, jonka jälkeen pidimme kalenterikiitoksen malleillemme. Matkaan on mahtunut monta mutkaa, mutta kaikesta on selvitty ja upea kalenteri on tälläkin hetkellä myynnissä Solulla. Projekti on ollut työläs, mutta antoisa! Kiitokset siitä kuuluu erityisesti meidän upeille kuvattaville, kuvaaja Teemu Leppäselle ja kaikille muillekin yhteistyökumppaneille, Tyttöjen Taloa unohtamatta.

Sosiaaliala on ollut suhteellisen näkymätön Kuntokadulla ja SOPUkin on muiden ainejärjestöjen keskellä melko pieni. Yksi suurimmista tavoitteistamme tälle vuodelle oli lisätä sosiaalialan ja SOPUn näkyvyyttä muille opiskelijoille ja lisätä tietoutta meistä koulun sisällä. Tässä olemmekin palautteen mukaan onnistuneet aika hyvin. SOPU on yrittänyt aktivoida blogia ja Facebookia ja liittynyt myös Instagramiin tämän vuoden aikana. Näkyvyyttä on yritetty lisätä myös ständeillä ja tapahtumien rasteilla, sekä erilaisissa edustustehtävissä, joihin lukeutuvat muun muassa Bubiklubin 10-synttärit. Suhteita muihin ainejärjestöihin ja kerhoihin, Tamkoon sekä kouluun on yritetty parantaa ja SOPU onkin päässyt hyvin verkostoitumaan koulun sisällä ja myös sen ulkopuolella.

Vuodesta 2013 lähtien SOPU on järjestänyt yhdessä Taren ja Konekerhon kanssa jo perinteeksi muodostunutta Pi**ujouluralli-risteilyä, josta tehtiin tänä vuonna kaksiosainen. Pi**uralli-rastikierros järjestettiin 23.9. Tampereen keskustan baareissa ja jatkot pidettiin Doriksessa. Tapahtuma oli menestys ja liput myytiinkin loppuun. Rastikierros oli meille kolmelle ensimmäinen yhteinen ja järjestämisessä huomattiin paljon kehitettävää ensi vuodelle, vaikka meininki olikin aivan mahtava! Ensi vuonna ollaan viisaampia, ja yritetään korjata puutteita. Pi**uralli-risteily osui tänä vuonna isänpäivälle, mutta siitä huolimatta myös hytit myytiin loppuun. Paatti irtosi satamasta 8.11. ja mukaan oli mahtunut myös Jyväskylän restonomiopiskelijoita hippivaatteissaan.

Ettei meininki menisi pelkästään bilettämiseksi, SOPU halusi antaa opiskelijoilleen myös jotain enemmän. Sosionomit tulevat työskentelemään jatkossa paljon sosiaalityöntekijöiden kanssa, joten mielestämme on tärkeää luoda suhteita yliopiston sosiaalityöntekijöihin jo opintojen aikana. SOS ry:n kanssa virittelimme yhteistyötä ja päätimme järjestää molemmille opiskelijoillemme opintoja täydentävää koulutusta sateenkaariperheistä ja heidän kohtaamisestaan. Järjestimme Sateenkaaren Alla –tapahtuman lauantaina 24.10. Monitoimitalolla (tapahtumasta löytyy oma postaus). Tapahtuma oli menestys, kuten myös illan jatkobileet! Vieläkin hämmästelemme sitä, kuinka paljon innostusta teistä löytyi ja miten hienosti tapahtuma otettiin vastaan. Olemme SOS ry:n kanssa kokoustaneet ja päättäneet ehdottomasti jatkaa yhteistyötä myös tulevina vuosina.

 

SOPUn toiminta ei suinkaan painotu pelkästään tapahtumien ja tempausten järjestämiseen, vaikka ne ovatkin niitä näkyvimpiä asioita. Kuukausittaisten kokousten lisäksi jokainen hallituslainen on tehnyt paljon töitä edistääkseen opiskelijoiden hyvinvointia ja edunvalvontaa.

SOPUlta on ollut edustaja mukana opettajien kokouksissa ja yksikönkokouksissa sekä erilaisissa foorumeissa (opiskelijafoorumit, Tampere3 ym.) viemässä eteenpäin opiskelijoiden ääntä. Ryhmäedustuskokouksia on järjestetty noin kaksi syksyllä ja kaksi keväällä. SOPU on ollut mukana myös uusien opiskelijoiden pääsykokeissa sekä orientoivilla viikoilla. Kulttuurivastaavamme on paiskinut töitä saadakseen sponsoreita opiskelijahaalareihin, jotka joka vuosi tarjoamme opiskelijoillemme edulliseen hintaan. Sponsorointisopimusten kautta olemme luoneet myös uusia suhteita koulun ulkopuolelle.

Tiedottajat välittävät tärkeää ja ajankohtaista tietoa opiskelijoille viikottain viikkopostin kautta, mutta välittävät sen lisäksi myös tietoa avoimista työpaikoista ja erilaisista alaa koskevista koulutuksista ja tapahtumista. Keväällä otimme kantaa Lastentarhanopettajien pätevyyskeskusteluun ja rohkaisimme myös muiden amk:ien ainejärjestöjä tekemään samoin. SOPUn tavoitteena on selkeästi ollut vaikuttaa pääasiassa koulutuksellisiin asioihin, ei niinkään valtakunnalliseen politiikkaan, ja siksi syksyn hallitusleikkaukset jäivät vähemmälle huomiolle. Jäsenten pyynnöstä SOPU kuitenkin toteutti kyselyn myös leikkauksiin liittyen (siitäkin oma postaus). Näiden lisäksi SOPUa ovat työllistäneet muun muassa Tampere3-hanke ja Portti Työelämään, joka järjestetään seuraavan kerran tammikuussa 2016.

Paljon on tehty ja annettu, mutta paljon on myös saatu. Ainejärjestö ei olisi mitään ilman SOPUn aktiivisia ja innokkaita jäseniä. Myös uudet opiskelijat ovat lähteneet aina hyvin toimintaan mukaan ja perinteisessä Alkusaunassa on päästy tutustumaan heti toisiimme. Toivomme, että SOPUsta on tullut teille helposti lähestyttävä ”isosisko”, jonka puoleen voi aina kääntyä. ISO KIITOS TEILLE KAIKILLE IHANILLE PIKKU SOPULEILLE TÄSTÄ VUODESTA!

 – Terveisin vuoden 2015 hallitus –

PS. Ensi vuoden hallitukseen oli paljon hakijoita ja osa joutui jäämään ulkopuolelle. Toivottavasti into pysyy kuitenkin yllä ja ensi vuonna yritetään uudestaan!

Opiskelijat järjestivät Kaikkien Tampere -tapahtuman Koskarissa suvaitsevaisuuden päivänä

Kolmannen vuoden sosionomi-opiskelijat järjestivät kansainvälisenä suvaitsevaisuuden päivänä ma 16.11 Kaikkien Tampere-tapahtuman Koskikeskuksessa. Tapahtuman tavoitteena oli käsitellä monipuolisesti ajankohtaista turvapaikanhakija- ja pakolaistilannetta, tarjota ihmisille tietoa tilanteesta ja mahdollistaa keskustelua ja kohtaamisia aiheen parissa. Tapahtuma syntyi osana Sosionomi kehittäjänä, vaikuttajana, yhteistyön tekijänä ja elinikäisenä oppijana -kurssia.

Tapahtuman juonsi Tampereen solidaarisuusverkostosta Javiera Marchant Aedo sekä suomeksi että englanniksi. Tapahtumassa kuultiin kirjailija Rosa Meriläisen puhe rakkaudesta, kansanedustaja Anna Kontulan (vas.) puhe vieraspelosta sekä Alaa Ahmed puhui kahteen otteeseen unelmista ja niiden saavuttamisesta. Lisäksi Punainen Risti piti aiheeseen ja terminologiaan liittyvän infopläjäyksen kolme kertaa tapahtuman aikana. Puheet keräsivät paljon kiinnostuneita kuuntelijoita Koskikeskuksen eri kerroksiin ja ilahduttavasti paikalle olivat löytäneet niin kantasuomalaiset kuin maahanmuuttajatkin.

 

Eri järjestöjen (Naapuri, Amnesty, Punainen Risti, Tampereen solidaarisuusjärjestö) ständien lisäksi tapahtumassa oli mm. teltta, jossa näytettiin aiheeseen liittyviä lyhytelokuvia, unelmaseinä-askartelupiste (jonka lopputulos koristaa tällä hetkellä sosionomikoulutuksen H0-käytävää), kohtaamiskahvila ja murra ennakkoluulosi-häkki, jossa ihmiset saivat miettiä pakolaisiin liittyviä stereotypioita ja faktoja. Tavalliseen tapaan ihmiset hieman arkailivat eri toimintapisteitä, mutta loppujen lopuksi kaikissa pisteissä oli lähes koko tapahtuman ajan tasaisesti osallistujia. Yllättäväksi hitiksi muodostui virkkauspiste, jossa maahanmuuttajamiehetkin kävivät kokeilemassa taitojaan.

Kiitämme yhteistyökumppaneitamme, jotka mahdollistivat osaltaan hienon tapahtuman järjestämisen ja sosiaalialan sekä Tampereen ammattikorkeakoulun näkyväksi tekemisen!

 

– Tekstin ovat kirjoittaneet 13SOSI-ryhmän opiskelijat Peppi, Tiina ja Sanni –

Apuvälinemessut – katsaus tuntemattomaan

Kerroin kaverilleni lähteväni kolmeksi päiväksi työkeikalle apuvälinemessuille. Hän naurahti: ”Apuvälinemessuille! Kaikenlaisia messuja sitä onkin!” Todentotta, meille terveille, täysin liikuntakykyisille ihmisille messut ja apuvälineiden maailma on jotain erikoista, aivan tuntematon maailma. Mielikuvissa näemme ehkä terveysasemien auloista tuttuja pyörätuoleja tai mummojen lykkimiä rollaattoreita. Vaikuttaa ehkä tylsältä. Vierailu messuilla muuttaa takuulla käsitykset.
Kolmen päivän aikana tuli nähtyä jokainen messuosasto monta kertaa, mutta moni laite ja apuväline sekä niiden käyttötarkoitus jäi tuntemattomaksi. Selväksi kävi, että teknologian kehitys on tuonut markkinoille lukemattomia välineitä joilla voidaan helpottaa suunnattomasti vammaisten ja liikuntarajoitteisten elämää sekä avustajien ja hoitohenkilökunnan työtä.
Erään asiakkaan kanssa pääsin tutustumaan tuttuun ja tavalliseen pyörätuoliin kiinnitettäviin lisäosiin, joiden avulla tuolista saatiin sähköavusteinen ja helposti toimiva apuväline. Näin esimerkiksi ylämäkien nouseminen tai muu raskasta ponnistelua vaativa este ei olisi enää ongelma liikkumiselle, vaan pienellä sähkön antamalla avustuksella liikkuminen helpottuu huomattavasti. Pieni apu voi antaa rohkeuden lähteä asunnosta ja näin ollen ylläpitää toimintakykyä, niin fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalistakin.
Toisaalta vaikka teknologia on helpottanut vammaisten, omaisten ja avustajien elämää suuresti niin perinteinen apu, ihmisen paras ystävä eli koira näytti taas useasti oman arvonsa. Monet opas- ja avustajakoirat näyttivät taitojaan kolmen päivän aikana, milloin auttoi henkilöltä housuja pois ja milloin kuljetti esineitä paikasta toiseen perinteisen työn, näkövammaisen opastamisen lisäksi.
Eläinten ja ihmisten läsnäoloa yritetään myös teknologialla korvata. Mediasta tuttu robottihylje pysäytti monen kulkijan eräälle osastolle ja pikkuinen robottihahmo toiselle. Teknologiaa ei pyritä käyttämään vain fyysisten toimien avustamiseen, kuten liikkumiseen, nostamiseen tai fyysiseen kuntoutukseen vaan yhä enemmän myös sosiaalisen kanssakäymisen apuvälineeksi ja tueksi. Tällä osa-alueella on toki ollut jo pitkään mm. puhetta avustavia välineitä, mutta robottien idea on toimia esimerkiksi vuorovaikutusta ja tunne-elämää tukevana.
Robottihylkeen kerrotaan muun muassa lisäävän elämän merkityksellisyyden tunnetta, koska sitä saa hoivata ja siltä saa hoivaa. Se voi myös rauhoittaa, rentouttaa tai lievittää ahdistuneisuuden tunnetta. Robottihyljettä on käytetty muistisairaiden ja vanhusten hoidossa erityyppisissä hoitokodeissa ja –laitoksissa. Siitä on kokemuksia myös sairaalassa olevien lasten, autististen henkilöiden kanssa ja henkilöillä, joiden fyysiset tai henkiset resurssit ovat vajavaiset, kerrotaan hyljettä myyvän liikkeen nettisivuilla. Ehkä tulevaisuudessa roboteilla tulee olemaan yhä suurempi merkitys esimerkiksi muistisairaiden ihmisten sosiaalisen vuorovaikutuksen tukemisessa, kun suuret ikäluokat ikääntyvät ja hoitoalalla on pulaa työntekijöistä ja heidän ajasta muuhun kuin rutiininomaiseen hoitotyöhön.
Liikuntamaa – toimintaa positiivisella mielellä
Yhtenä osana Apuvälinemessuja toteutettiin Liikuntamaa-osio, joka tarjosi mahdollisuuden päästä tutustumaan toiminnallisiin aktiviteetteihin messujen yhteydessä. Suomen vammaisurheilu- ja liikunta VAU ry:n järjestämässä Liikuntamaassa pääsi tutustumaan ja kokeilemaan vammaisurheilulajeja sekä liikunnan ja urheilun apuvälineitä.
Erityisen hienoina kokemuksina Liikuntamaassa koin pyörätuolitanssin ja –koripallon seuraamisen. Esityksistä ja otteluista huokui voima, jota arvosti. Toimintakykyä rajaavista vammoista huolimatta ihmiset nauttivat tanssimisesta ja koripallossa taklattiin niin voimalla, että itseä kauhistutti. Ei jälkeäkään siitä surkuttelusta mitä joskus tunnistaa ihmisten asenteista vammaisia kohtaan. Mahtava kokemus oli myös jututtaa Special Olympics –pisteellä palkintomitalit kaulassa päivystäneitä urheilijoita. Alansa mestarit kantoivat mitalejaan melko vaatimattomasti, mutta minun saavutukset tekivät vaikutuksen.
Itselleni vammaisten maailma on ollut hyvin vieras, mutta tutustuminen töiden kautta messuihin avasi valtavasti silmiäni. Ehkä lopulta kauan rästissä roikkunut vammaistyön kurssin esseenikin valmistuu vihdoin tämän valaisevan kokemuksen jälkeen!
Lähde hyljerobotista: http://www.innohoiva.fi/tuote/paro-hyljerobotti/
Tekstin on kirjoittanut Eetu V. osana Proakatemian opintojaan.