Vuosikatsaus 2015

Vuosi 2015 alkaa olla pulkassa, vaikkei pulkkaa paljon näillä keleillä tarvita. Kuluneen vuoden aikana SOPUn 9 henkinen hallitus on paiskinut töitä hullun lailla, mutta vain pieni osa siitä työstä näkyy opiskelijoille. Pinnan alla kuohuu jatkuvasti ja nyt onkin aika kertoa teille, mitä sitä ollaan oikein puuhailtu tänä vuonna.

Pyynikin toimipisteeltä Kuntokadulle siirryttäessä SOPU menetti oman kohtaamispaikkansa, opiskelijoiden olohuoneen. Vaikka Kuntokadulla on ihmisen hyvä olla, on SOPUn yhteisöllisyys kärsinyt tästä tilojen menetyksestä edelleenkin. Olemme yrittäneet löytää keinoja luoda yhteisöllisyyden tuntua myös Kuntokadulla, pitämällä esimerkiksi päivystyksiä H0-käytävällä ja välillä olemme laajentaneet myös luokkiin asti muun muassa pikkujoulupäivystyksen aikaan. Tila on hankala, mutta on sillä etunsakin. Valitettavasti muuta ei tällä hetkellä ole tarjolla, joten samaan malliin jatketaan ensi vuonna.

SOPU ry järjestää joka vuosi jonkinlaisen hyväntekeväisyystempauksen ja usein sitä valmistellaankin koko vuosi. Tänä vuonna hallitus halusi toista kertaa tehdä hyväntekeväisyysnaiskalenterin, jonka tuotto menee lyhentämättömänä Tampereen Tyttöjen Talolle. Suunnittelu, kuvaajan buukkaus, sponsoreiden hankinta ja kuvattavien rekrytointi alkoi jo keväällä, kuvaukset itsessään laitettiin purkkiin pääasiassa kesän aikana, kuvat editoitiin ja kalenteri laitettiin painoon syksyllä ja myynti aloitettiin loppuvuodesta, jonka jälkeen pidimme kalenterikiitoksen malleillemme. Matkaan on mahtunut monta mutkaa, mutta kaikesta on selvitty ja upea kalenteri on tälläkin hetkellä myynnissä Solulla. Projekti on ollut työläs, mutta antoisa! Kiitokset siitä kuuluu erityisesti meidän upeille kuvattaville, kuvaaja Teemu Leppäselle ja kaikille muillekin yhteistyökumppaneille, Tyttöjen Taloa unohtamatta.

Sosiaaliala on ollut suhteellisen näkymätön Kuntokadulla ja SOPUkin on muiden ainejärjestöjen keskellä melko pieni. Yksi suurimmista tavoitteistamme tälle vuodelle oli lisätä sosiaalialan ja SOPUn näkyvyyttä muille opiskelijoille ja lisätä tietoutta meistä koulun sisällä. Tässä olemmekin palautteen mukaan onnistuneet aika hyvin. SOPU on yrittänyt aktivoida blogia ja Facebookia ja liittynyt myös Instagramiin tämän vuoden aikana. Näkyvyyttä on yritetty lisätä myös ständeillä ja tapahtumien rasteilla, sekä erilaisissa edustustehtävissä, joihin lukeutuvat muun muassa Bubiklubin 10-synttärit. Suhteita muihin ainejärjestöihin ja kerhoihin, Tamkoon sekä kouluun on yritetty parantaa ja SOPU onkin päässyt hyvin verkostoitumaan koulun sisällä ja myös sen ulkopuolella.

Vuodesta 2013 lähtien SOPU on järjestänyt yhdessä Taren ja Konekerhon kanssa jo perinteeksi muodostunutta Pi**ujouluralli-risteilyä, josta tehtiin tänä vuonna kaksiosainen. Pi**uralli-rastikierros järjestettiin 23.9. Tampereen keskustan baareissa ja jatkot pidettiin Doriksessa. Tapahtuma oli menestys ja liput myytiinkin loppuun. Rastikierros oli meille kolmelle ensimmäinen yhteinen ja järjestämisessä huomattiin paljon kehitettävää ensi vuodelle, vaikka meininki olikin aivan mahtava! Ensi vuonna ollaan viisaampia, ja yritetään korjata puutteita. Pi**uralli-risteily osui tänä vuonna isänpäivälle, mutta siitä huolimatta myös hytit myytiin loppuun. Paatti irtosi satamasta 8.11. ja mukaan oli mahtunut myös Jyväskylän restonomiopiskelijoita hippivaatteissaan.

Ettei meininki menisi pelkästään bilettämiseksi, SOPU halusi antaa opiskelijoilleen myös jotain enemmän. Sosionomit tulevat työskentelemään jatkossa paljon sosiaalityöntekijöiden kanssa, joten mielestämme on tärkeää luoda suhteita yliopiston sosiaalityöntekijöihin jo opintojen aikana. SOS ry:n kanssa virittelimme yhteistyötä ja päätimme järjestää molemmille opiskelijoillemme opintoja täydentävää koulutusta sateenkaariperheistä ja heidän kohtaamisestaan. Järjestimme Sateenkaaren Alla –tapahtuman lauantaina 24.10. Monitoimitalolla (tapahtumasta löytyy oma postaus). Tapahtuma oli menestys, kuten myös illan jatkobileet! Vieläkin hämmästelemme sitä, kuinka paljon innostusta teistä löytyi ja miten hienosti tapahtuma otettiin vastaan. Olemme SOS ry:n kanssa kokoustaneet ja päättäneet ehdottomasti jatkaa yhteistyötä myös tulevina vuosina.

 

SOPUn toiminta ei suinkaan painotu pelkästään tapahtumien ja tempausten järjestämiseen, vaikka ne ovatkin niitä näkyvimpiä asioita. Kuukausittaisten kokousten lisäksi jokainen hallituslainen on tehnyt paljon töitä edistääkseen opiskelijoiden hyvinvointia ja edunvalvontaa.

SOPUlta on ollut edustaja mukana opettajien kokouksissa ja yksikönkokouksissa sekä erilaisissa foorumeissa (opiskelijafoorumit, Tampere3 ym.) viemässä eteenpäin opiskelijoiden ääntä. Ryhmäedustuskokouksia on järjestetty noin kaksi syksyllä ja kaksi keväällä. SOPU on ollut mukana myös uusien opiskelijoiden pääsykokeissa sekä orientoivilla viikoilla. Kulttuurivastaavamme on paiskinut töitä saadakseen sponsoreita opiskelijahaalareihin, jotka joka vuosi tarjoamme opiskelijoillemme edulliseen hintaan. Sponsorointisopimusten kautta olemme luoneet myös uusia suhteita koulun ulkopuolelle.

Tiedottajat välittävät tärkeää ja ajankohtaista tietoa opiskelijoille viikottain viikkopostin kautta, mutta välittävät sen lisäksi myös tietoa avoimista työpaikoista ja erilaisista alaa koskevista koulutuksista ja tapahtumista. Keväällä otimme kantaa Lastentarhanopettajien pätevyyskeskusteluun ja rohkaisimme myös muiden amk:ien ainejärjestöjä tekemään samoin. SOPUn tavoitteena on selkeästi ollut vaikuttaa pääasiassa koulutuksellisiin asioihin, ei niinkään valtakunnalliseen politiikkaan, ja siksi syksyn hallitusleikkaukset jäivät vähemmälle huomiolle. Jäsenten pyynnöstä SOPU kuitenkin toteutti kyselyn myös leikkauksiin liittyen (siitäkin oma postaus). Näiden lisäksi SOPUa ovat työllistäneet muun muassa Tampere3-hanke ja Portti Työelämään, joka järjestetään seuraavan kerran tammikuussa 2016.

Paljon on tehty ja annettu, mutta paljon on myös saatu. Ainejärjestö ei olisi mitään ilman SOPUn aktiivisia ja innokkaita jäseniä. Myös uudet opiskelijat ovat lähteneet aina hyvin toimintaan mukaan ja perinteisessä Alkusaunassa on päästy tutustumaan heti toisiimme. Toivomme, että SOPUsta on tullut teille helposti lähestyttävä ”isosisko”, jonka puoleen voi aina kääntyä. ISO KIITOS TEILLE KAIKILLE IHANILLE PIKKU SOPULEILLE TÄSTÄ VUODESTA!

 – Terveisin vuoden 2015 hallitus –

PS. Ensi vuoden hallitukseen oli paljon hakijoita ja osa joutui jäämään ulkopuolelle. Toivottavasti into pysyy kuitenkin yllä ja ensi vuonna yritetään uudestaan!

Opiskelijat järjestivät Kaikkien Tampere -tapahtuman Koskarissa suvaitsevaisuuden päivänä

Kolmannen vuoden sosionomi-opiskelijat järjestivät kansainvälisenä suvaitsevaisuuden päivänä ma 16.11 Kaikkien Tampere-tapahtuman Koskikeskuksessa. Tapahtuman tavoitteena oli käsitellä monipuolisesti ajankohtaista turvapaikanhakija- ja pakolaistilannetta, tarjota ihmisille tietoa tilanteesta ja mahdollistaa keskustelua ja kohtaamisia aiheen parissa. Tapahtuma syntyi osana Sosionomi kehittäjänä, vaikuttajana, yhteistyön tekijänä ja elinikäisenä oppijana -kurssia.

Tapahtuman juonsi Tampereen solidaarisuusverkostosta Javiera Marchant Aedo sekä suomeksi että englanniksi. Tapahtumassa kuultiin kirjailija Rosa Meriläisen puhe rakkaudesta, kansanedustaja Anna Kontulan (vas.) puhe vieraspelosta sekä Alaa Ahmed puhui kahteen otteeseen unelmista ja niiden saavuttamisesta. Lisäksi Punainen Risti piti aiheeseen ja terminologiaan liittyvän infopläjäyksen kolme kertaa tapahtuman aikana. Puheet keräsivät paljon kiinnostuneita kuuntelijoita Koskikeskuksen eri kerroksiin ja ilahduttavasti paikalle olivat löytäneet niin kantasuomalaiset kuin maahanmuuttajatkin.

 

Eri järjestöjen (Naapuri, Amnesty, Punainen Risti, Tampereen solidaarisuusjärjestö) ständien lisäksi tapahtumassa oli mm. teltta, jossa näytettiin aiheeseen liittyviä lyhytelokuvia, unelmaseinä-askartelupiste (jonka lopputulos koristaa tällä hetkellä sosionomikoulutuksen H0-käytävää), kohtaamiskahvila ja murra ennakkoluulosi-häkki, jossa ihmiset saivat miettiä pakolaisiin liittyviä stereotypioita ja faktoja. Tavalliseen tapaan ihmiset hieman arkailivat eri toimintapisteitä, mutta loppujen lopuksi kaikissa pisteissä oli lähes koko tapahtuman ajan tasaisesti osallistujia. Yllättäväksi hitiksi muodostui virkkauspiste, jossa maahanmuuttajamiehetkin kävivät kokeilemassa taitojaan.

Kiitämme yhteistyökumppaneitamme, jotka mahdollistivat osaltaan hienon tapahtuman järjestämisen ja sosiaalialan sekä Tampereen ammattikorkeakoulun näkyväksi tekemisen!

 

– Tekstin ovat kirjoittaneet 13SOSI-ryhmän opiskelijat Peppi, Tiina ja Sanni –

Apuvälinemessut – katsaus tuntemattomaan

Kerroin kaverilleni lähteväni kolmeksi päiväksi työkeikalle apuvälinemessuille. Hän naurahti: ”Apuvälinemessuille! Kaikenlaisia messuja sitä onkin!” Todentotta, meille terveille, täysin liikuntakykyisille ihmisille messut ja apuvälineiden maailma on jotain erikoista, aivan tuntematon maailma. Mielikuvissa näemme ehkä terveysasemien auloista tuttuja pyörätuoleja tai mummojen lykkimiä rollaattoreita. Vaikuttaa ehkä tylsältä. Vierailu messuilla muuttaa takuulla käsitykset.
Kolmen päivän aikana tuli nähtyä jokainen messuosasto monta kertaa, mutta moni laite ja apuväline sekä niiden käyttötarkoitus jäi tuntemattomaksi. Selväksi kävi, että teknologian kehitys on tuonut markkinoille lukemattomia välineitä joilla voidaan helpottaa suunnattomasti vammaisten ja liikuntarajoitteisten elämää sekä avustajien ja hoitohenkilökunnan työtä.
Erään asiakkaan kanssa pääsin tutustumaan tuttuun ja tavalliseen pyörätuoliin kiinnitettäviin lisäosiin, joiden avulla tuolista saatiin sähköavusteinen ja helposti toimiva apuväline. Näin esimerkiksi ylämäkien nouseminen tai muu raskasta ponnistelua vaativa este ei olisi enää ongelma liikkumiselle, vaan pienellä sähkön antamalla avustuksella liikkuminen helpottuu huomattavasti. Pieni apu voi antaa rohkeuden lähteä asunnosta ja näin ollen ylläpitää toimintakykyä, niin fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalistakin.
Toisaalta vaikka teknologia on helpottanut vammaisten, omaisten ja avustajien elämää suuresti niin perinteinen apu, ihmisen paras ystävä eli koira näytti taas useasti oman arvonsa. Monet opas- ja avustajakoirat näyttivät taitojaan kolmen päivän aikana, milloin auttoi henkilöltä housuja pois ja milloin kuljetti esineitä paikasta toiseen perinteisen työn, näkövammaisen opastamisen lisäksi.
Eläinten ja ihmisten läsnäoloa yritetään myös teknologialla korvata. Mediasta tuttu robottihylje pysäytti monen kulkijan eräälle osastolle ja pikkuinen robottihahmo toiselle. Teknologiaa ei pyritä käyttämään vain fyysisten toimien avustamiseen, kuten liikkumiseen, nostamiseen tai fyysiseen kuntoutukseen vaan yhä enemmän myös sosiaalisen kanssakäymisen apuvälineeksi ja tueksi. Tällä osa-alueella on toki ollut jo pitkään mm. puhetta avustavia välineitä, mutta robottien idea on toimia esimerkiksi vuorovaikutusta ja tunne-elämää tukevana.
Robottihylkeen kerrotaan muun muassa lisäävän elämän merkityksellisyyden tunnetta, koska sitä saa hoivata ja siltä saa hoivaa. Se voi myös rauhoittaa, rentouttaa tai lievittää ahdistuneisuuden tunnetta. Robottihyljettä on käytetty muistisairaiden ja vanhusten hoidossa erityyppisissä hoitokodeissa ja –laitoksissa. Siitä on kokemuksia myös sairaalassa olevien lasten, autististen henkilöiden kanssa ja henkilöillä, joiden fyysiset tai henkiset resurssit ovat vajavaiset, kerrotaan hyljettä myyvän liikkeen nettisivuilla. Ehkä tulevaisuudessa roboteilla tulee olemaan yhä suurempi merkitys esimerkiksi muistisairaiden ihmisten sosiaalisen vuorovaikutuksen tukemisessa, kun suuret ikäluokat ikääntyvät ja hoitoalalla on pulaa työntekijöistä ja heidän ajasta muuhun kuin rutiininomaiseen hoitotyöhön.
Liikuntamaa – toimintaa positiivisella mielellä
Yhtenä osana Apuvälinemessuja toteutettiin Liikuntamaa-osio, joka tarjosi mahdollisuuden päästä tutustumaan toiminnallisiin aktiviteetteihin messujen yhteydessä. Suomen vammaisurheilu- ja liikunta VAU ry:n järjestämässä Liikuntamaassa pääsi tutustumaan ja kokeilemaan vammaisurheilulajeja sekä liikunnan ja urheilun apuvälineitä.
Erityisen hienoina kokemuksina Liikuntamaassa koin pyörätuolitanssin ja –koripallon seuraamisen. Esityksistä ja otteluista huokui voima, jota arvosti. Toimintakykyä rajaavista vammoista huolimatta ihmiset nauttivat tanssimisesta ja koripallossa taklattiin niin voimalla, että itseä kauhistutti. Ei jälkeäkään siitä surkuttelusta mitä joskus tunnistaa ihmisten asenteista vammaisia kohtaan. Mahtava kokemus oli myös jututtaa Special Olympics –pisteellä palkintomitalit kaulassa päivystäneitä urheilijoita. Alansa mestarit kantoivat mitalejaan melko vaatimattomasti, mutta minun saavutukset tekivät vaikutuksen.
Itselleni vammaisten maailma on ollut hyvin vieras, mutta tutustuminen töiden kautta messuihin avasi valtavasti silmiäni. Ehkä lopulta kauan rästissä roikkunut vammaistyön kurssin esseenikin valmistuu vihdoin tämän valaisevan kokemuksen jälkeen!
Lähde hyljerobotista: http://www.innohoiva.fi/tuote/paro-hyljerobotti/
Tekstin on kirjoittanut Eetu V. osana Proakatemian opintojaan.

Sateenkaaren Alla -tilaisuus keräsi salin täyteen opiskelijoita

Sateenkaaren Alla –tapahtuma keräsi lauantaina 24.10. Tampereen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijoita yhteen kuulemaan ja keskustelemaan Sateenkaariperheistä ja niiden kohtaamisesta.

Tapahtuman taustalla oli pitkään monen ainejärjestötoimijan päässä pyörinyt ajatus siitä, että olisi hienoa järjestää yhteistä toimintaa Tampereen yliopiston ja TAMKin sosiaalialan opiskelijoiden kesken. Asia nytkähti eteenpäin viime keväänä, kun alan ainejärjestöt tapasivat ja alkoivat ideoimaan ja suunnittelemaan yhteistä tapahtumaa.

Monen idean joukosta päädyttiin tilaisuuteen, joka jakaantuu asiapitoisempaan päiväosuuteen ja rennompaan iltaosuuteen. Tässä ajatuksena oli, että kaikille pystyttäisiin tarjoamaan jotakin itselle sopivaa. Tavoitteena oli ottaa aiheeksi teema joka herättää mielenkiintoa, mutta joka ei nouse esille alan koulutuksessa. Näin päädyttiin valitsemaan aiheeksi Sateenkaariperheet ja niiden kohtaaminen sosiaalialalla.

Puhujiksi saimme kansanedustaja Jani Toivolan ja Sateenkaariperheet ry:stä vapaaehtoiskouluttaja Sanna Nevalan. Valitettavasti edustaja Toivola joutui perumaan osallistumisensa ja järjestävä taho päästi ilmoille pari pettynyttä ärräpäätä. Kaikeksi onneksi saimme paikalle Toivolaa paikkaamaan kansanedustaja Sanna Marinin, jolla itselläänkin on henkilökohtaista kokemusta sateenkaariperheessä kasvamisesta.

Tapahtuman suosio yllätti todella positiivisesti järjestäjät. Facebook-tapahtuman julkistamispäivänä osallistujia oli ilmoittautunut jo useita kymmeniä ja iltaosuuden lippuja myytiin kovalla tahdilla. Tuli tunne, että nyt oli osuttu todelliseen tarpeeseen!

Lauantain ja h-hetken koittaessa oli ilo huomata miten sali täyttyi yleisöstä. Puhujavieraat olivat selvästi tapahtumasta innoissaan ja hyvin välittömiä persoonia. Sanna Nevalan aiheena oli Sateenkaariperheet ja moninaisuuden kohtaaminen. Olimme varanneet tunnin aikaa hänen osiolleen, mikä valitettavasti osoittautui liian lyhyeksi ajaksi. Aihe kuitenkin osoittautui yleisönkin mielestä niin kiinnostavaksi, että sovimme palaavamme asiaan Sateenkaariperheet ry:n kanssa ja järjestävämme mahdollisesti uuden koulutuksen paremmalla ajalla. Toivottavasti pian valittava uusi SOPU:n hallitus ottaa tästä vinkistä kopin ja pääsemme ensi vuonna kuulemaan lisää aiheesta.

Nevalan osuudessa pääsimme kuulemaan ja keskustelemaan mm. seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta, moninaisista perhemuodoista… Monia asioita, joita sosiaalialan ammattilaisten tulee osata ottaa huomioon kohdatessaan asiakkaita erilaisista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Hyvänä nyrkkisääntönä alan ammattilaisille ja kaikille muillekin voidaan pitää ajatusta: ”Kun oletat, oleta monimuotoisuutta.” Älä oleta ihmisen olevan hetero, perheen muodostuvan äidistä tai isästä, yhdestä puolisosta… Ole valmis haastamaan omat normikäsityksesi ja tutustu asiakkaaseen, jotta kohtaaminen palvelee sitä tarkoitusta miksi te asiakkaan kanssa tapaatte. Tärkeää on miettiä omia käsityksiä, asemaasi ja sanavalintojasi. Erityisesti neuvo: ”Älä ’suvaitse’ vaan kohtaa, näe ja kunnioita” on erityisen osuva kaikkeen vuorovaikutukseen ihmisten kanssa.

Toinen tilaisuuden puhuja, kansanedustaja Sanna Marin keskittyi omassa osuudessaan aiheeseen poliittisesta, mutta myös henkilökohtaisesta näkökulmasta omien kokemustensa kautta. Marinin osuus oli hyvin keskusteleva, yleisö sai osallistua kysymällä ja kommentoimalla. Esiin nousi mietteitä niin tasa-arvoisen avioliittolain etenemisestä kuin Sannan omista kokemuksista kasvaessaan sateenkaariperheessä.

Hyvin sujunut ja paljon kiitosta saanut tapahtuma sai jatkoa iltaosuudessa, jossa sosiaalialan opiskelijat TAMKista ja yliopistosta pääsivät tutustumaan toisiinsa ja oman koulutusalansa opiskelijoihin yli vuosikurssien. Ilta sujui leppoisasti ruuan, juoman, keskustelujen, musiikin ja ohjelman parissa ja innokkaimmat osallistujat jatkoivat iloisesti vielä Tampereen yöelämään ja pikkutunneille asti.

SOPU ry:n hallitus ja järjestäjät kiittävät vielä kerran kaikkia osallistujia, teitte päivästä hienon!

Tamkon valtuustovaalit ovat käynnissä – Sosiaalialalta tänä vuonna kaksi ehdokasta!

”Valtuuston tehtäviin kuuluu muun muassa valtuuston puheenjohtajiston sekä opiskelijakunnan hallituksen valitseminen että toimintasuunnitelman ja talousarvion hyväksyminen. Valtuusto valitsee myös opiskelijaedustajat Tampereen ammattikorkeakoulun hallitukseen sekä muihin ammattikorkeakoululain 12 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuihin ammattikorkeakoulun monijäsenisiin toimielimiin. Tällaisia ovat esimerkiksi tutkintolautakunta sekä opintotukilautakunta. Valtuuston tehtävänä on lisäksi päättää muun muassa opiskelijakunnan säännöistä ja jäsenmaksusta.”

Äänestysprosentti oli viime vuonna todella alhainen, pyöristettynä vain 9,4%. SOPU ry kannustaakin kaikkia äänioikeutettuja käyttämään mahdollisuuttaan vaikuttaa. Tarkemmat äänestysohjeet löytyvät koulun sähköpostista tai Facebookista osoitteesta https://www.facebook.com/opiskelijakuntatamko/photos/gm.955933031136182/943035032400033/?type=3&theater .

Tässä tulevat sosiaalialan ehdokkaat:

Henni Heikkilä, äänestysnumero 26
”Hyvinvointia huomiseenkin.”


Tervehdys H-käytävän porukka!

Olen 26-vuotias, aiemmalta koulutukseltani sairaanhoidon ja huolenpidon lähihoitaja. Tällä hetkellä teen töitä ammattikoulussa ammatillisena ohjaajana. Jos minua ei näe TAMKin H-käytävällä, olen todennäköisesti Tampereen pääkirjastossa tai Hakametsän jäähallissa rakkaan harrastukseni, tanssin parissa. Tässä hieman ajatuksiani Tamkon vaaleihin liittyen:

”Jos en ole maailmassa yksinkertaisesti sopeutuakseni siihen, vaan muuttaakseni sitä, ja jos ei ole mahdollista muuttaa maailmaa ilman tiettyä unelmaa tai visiota siitä, minun on käytettävä kaikki mahdollisuuteni puhua utopiastani ja keksiä käytäntöjä sopusoinnussa sen kanssa.”
― Paulo Freire, Pedagogy of Indignation

Tämä kevyt Freiren sitaatti johdattelee minut itse asiaan, eli Tamkon edustajistovaaleihin. Utopiani on kaunis mielikuva siitä, että monimuotoryhmät saisivat nauttia samanlaisia resursseja päiväopiskelijoiden kanssa. Me monimuoto-opiskelijat olemme viisi päivää kontaktiopetuksessa neljän viikon välein. Monimuoto-opiskelijoita valittiin TAMKiin 2014 syksyn yhteishaussa 95 ja 2015 kevään yhteishaussa 235 opiskelijaa. Tällä hetkellä TAMKissa opiskelee siis n. 600 monimuoto-opiskelijaa. Selvitykseni mukaan monimuotoryhmiä ei ole edustettu aikaisemmin.

Koska Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Tamko kehittää muun muassa koulutuspoliittista toimintaa, näkisin monimuotototeutusryhmien äänen olevan Tamkossa tarpeellinen. Resurssien ja rakenteiden lisäksi me tarvitsemme ruohonjuuritasolla samoja asioita kuin päiväopiskelijat, esimerkiksi tuutorointia ja mentorointia. Me tarvitsemme myös kaikista tärkeintä, eli tiedon ja informaation välittymistä.

Pääasiassa olen ajamassa monimuotoryhmien etua eteenpäin. Minulle tärkeää on kuitenkin pitää huolta, että jokaisen TAMKin opiskelijan huolet ja epäselvät asiat tulevat kuulluksi. Etukäteen ei tiedä, mitä opiskelijat tulevat tarvitsemaan. Siksi pitäisin antenneja ylhäällä koko lukuvuoden ajan, jotta mahdolliset haitat saadaan selvitettyä jo ennen solmujen syntymistä. Haluan Tamkoon, koska siellä edustetaan opiskelijoiden hyvinvointia!

Nähdään H-käytävällä!

Henni Heikkilä

Heidi Wathén, äänestysnumero 3
”Onks pakko valmistuu jos ei taho?”

Ja moni varmaan ajatteli tämän vaalilauseen lukiessaan, että mitähän se nyt tollakin taas meinas. No minäpä kerron!

Minulle opiskeluaika on ollut paljon muutakin kuin luennoilla istumista.Ammattikorkeakoulun tehtävä ei ole ainoastaan opettaa sinulle tulevaan ammattiisi liittyviä työtehtäviä ja niissä vaadittavia taitoja, vaan valmistaa sinua työelämän haasteisiin ja huolehtia opiskelijoiden hyvinvoinnista opintojen aikana. Olisi mukavaa, jos rahahuolien sijaan opiskeluajoista muistettaisiin se, miten kivaa silloin oli, miten paljon oppi ja miten hyvin opiskelijoista pidettiin huolta.

AMK:ssa viihtymisellä en tarkoita pelkästään opiskelijabileitä, vaan oikeasti itse opiskeluakin. Koulu saa rahaa siitä, että opiskelijat pääsevät kursseistaan läpi (55 op/vuosi) ja valmistuvat TAMKista ja siksi monilla aloilla opiskelijoita päästetään kursseilta läpi miten sattuu, eikä välitetä siitä, onko todella opittu mitään. Myönnän itsekin hyötyneeni tästä ilmiöstä, mutta en silti koe sen olevan pidemmän päälle kannattavaa. Kukaan meistä ei oikeasti opi, jos ei HALUA oppia ja loppujen lopuksi siinä käy niin, että valmistumme ”epäpätevinä”.Opiskelijoiden ääntä on saatava enemmän kuuluviin kurssien suunnittelussa ja vuoropuhelua johtoportaan ja opiskelijoiden välillä on lisättävä. Näin saadaan rakennettua koulutusta, jossa ihmisiä kiinnostaa opiskella ja oppia ja sitä kautta saadaan TAMKista maailmalle ammattitaitoisempia osaajia.

 

Koulutusten sisäisen kehittämisen lisäksi haluaisin entistä enemmän korostaa moniammatillisen yhteistyön merkitystä jo opintojen aikana ja lisätä eri koulutusten välistä yhteistyötä entisestään.

 

Olen opintojeni aikana tunkenut nokkani vähän joka paikkaan ja toiminut muun muassa tuutorina, markkinointituutorina ja ainejärjestön hallituksessa. Näiden tehtävien kautta olen päässyt tutustumaan monien eri alojen opiskelijoihin ja luonut hyviä yhteyksiä opettajistoon ja opiskelijakuntaan. Olen päässyt verkostoitumaan hyvin ja olen näiden tehtävien kautta saanut myös sellaista kokemusta, josta uskon olevan todella paljon hyötyä myös valtuustossa toimimiseen. Ennen kaikkea kiinnostus koulun ja opiskelijoiden asioita kohtaan sekä halu vaikuttaa ovat saaneet minut lähtemään mukaan näihin tehtäviin. Se sama halu ja kiinnostus ajaa minua tällä hetkellä Tamkoa kohti!

 

Noniin, eiköhän siinä ollut jo tarpeeksi niitä katteettomia lupauksia. Yksi ihminen ei voi kerralla muuttaa kaikkea, mutta ääntään saa paremmin kuuluviin Tamkon pipo päässä! 🙂

 

Vaikka kyse onkin koko AMK:n opiskelijakunnasta alaan katsomatta, olisi mukava saada valtuustoon myös sosiaalialan näkemystä. Älkää siis jättäkö ääniänne käyttämättä, vaan vaikuttakaa! Ja tulkaa nykimään hihasta käytävillä.

– Heidi

Tamkin sosionomiopiskelijat tyrmäävät hallituksen leikkaukset palkansaajille

Sopu ry toteutti Tamkin sosionomiopiskelijoille kyselyn joka koski Suomen hallituksen aikomuksia leikata etuja palkansaajilta. Opiskelijat tyrmäävät hallituksen leikkaukset. Vastaajat korostavat, että hallituksen ehdottamat leikkaukset vaikuttavat erityisesti sosiaalialan työntekijöihin ja pienipalkkaisiin työntekijöihin, joten niitä ei missään nimessä voida hyväksyä!

” Säästöt kohdistuvat pienituloisiin ja vuorotyötä tekeviin kuormittaen entisestään sosiaali ja terveydenhuolto henkilöstön työkenttää.” – Eräs vastaajista
Vaihtoehtona nyt suunnitelluille leikkauksille useat vastaajat esittävät lomarahojen leikkaamista. Perusteluna esitetään, että se kohtelisi tasapuolisemmin kaikkia palkansaajia. Nykyiset muutokset kohdistuvat kohtuuttomasti pienipalkkaisiin naisvaltaisiin aloihin ja vuorotyötä tekeviin aloihin.
Vastaajat penäävät myös päättäjien, johtajien ja muuten hyvätuloisten ottamista mukaan talkoisiin.

 Sipilän hallituksen ajatusmaailma, että köyhiä kepillä hakkaamalla syntyisi hyviä tuloksia, on tunkkainen tuulahdus jostain sadan vuoden takaisen teollistuvan maailman tehtaanpiipuista. Muutenkin esitetyt toimenpiteet ottavat eniten pienipalkkaisilta naisilta, vuorotyöläisiltä sekä kaikilta raskasta hälytystyötä tekeviltä, kuten rivipoliiseilta, rikkaiden päästessä taas kerran paljon vähemmällä.– Eräs vastaajista

Ensimmäisen sairauspäivän muuttaminen palkattomaksi jakaa kommentin jättäneitä. Osa näkee sen terveysriskinä, joka kannustaa tulemaan sairaana töihin ja osan mielestä se on hyväksyttävä uudistus, joka voi vähentää peruustettomia poissaoloja. Myös julkisen sektorin lomien leikkaaminen jakoi mielipiteitä vastauksissa.

 Näistä leikkauksista on luultavasti pitkällä tähtäimellä enemmän haittaa kuin hyötyä.

 – Eräs vastaajista

Kyselyyn vastasi n. 7,6% Tamkin sosionomiopiskelijoista. Kysely toteutettiin sähköpostitse aikavälillä 15.9.-17.9.2015. Hallituksen leikkauksia kannattaa 12% vastaajista, vastustaa 82% vastaajista ja 6% vastaajista ei osannut sanoa kantaansa. Kyselyn virhemarginaalia ei ole laskettu.

Hallituslaisten kesäkuulumiset

Kesä alkaa pikkuhiljaa olla pulkassa (vaikkei se koskaan oikein alkanutkaan). Monelle sosionomin tuleva työnkuva on vielä epäselvänä sekamelskana päässä, koska työkenttä on niin laaja. Sopun hallituslaisista osa on päässyt kesäksi oman alan hommiin ja tässä onkin kolmen sopulaisen kesäkuulumiset. Pääsette kurkistamaan millaista sosionomin työarki voi käytännössä olla.

 
Reetta, palvelutalon virkistys- ja viriketoiminnan ohjaaja, Riihimäki

Moi kaikki nykyiset ja tulevat sosionomiopiskelijat, SOPUa seuraavat ja muuten vaan sosionomin ammatista kiinnostuneet!

Kesäterveiset Riihimäeltä, mun vanhasta kotikaupungista! Täällä olen nauttinut vuodenajasta kesäkuusta lähtien koleasta ja sateisesta säästä riippumatta.

Työskentelen niinkin hienolta kuulostavalla nimikkeellä kuin palvelutalon virkistys- ja viriketoiminnan ohjaaja. Käytännössä se tarkoittaa, että ohjaan kesätoimintaa erään paikallisen yhdistyksen palvelutalon asukkaille. Kyseinen palvelutalo tarjoaa palveluasumista ja päivätoimintaa vanhuksille, vammaisille ja veteraaneille. Ohjaamani kesätoiminta kuuluu osin yhdistyksen tarjoamaan päivätoimintaan. Se on kuitenkin oma alueensa, sillä toiminta ajoittuu kesäaikaan ja on sisällöltään muusta vuodesta poikkeavaa. Muu asukkaille tarjottava päivätoiminta on kesätauolla.
Kesätoiminta kestää kesäkuusta heinäkuuhun, ja ohjaan sitä maanantaista perjantaihin. Työaikana vaihtelee päivittäin 2,5 tunnin ja reilun 6 tunnin välillä. Maanantaisin on viikonavaus-tuokio, johon asukkaat voivat tulla kuuntelemaan viikon tapahtumista ja asioista sekä jakamaan omia kuulumisiaan. Tiistaisin ja perjantaisin on pihatoimintaa eli pelataan eri pihapelejä, joita palvelutalolta löytyy reilusti. Keskiviikkoisin on oma vahvuusalueeni eli kädentaito-/kuvataide-tuokio. Torstain toimintatuokio koostuu pitkälti musiikin käytöstä, kuten eri kappaleiden kuuntelemisesta, niiden arvuuttelusta ja levyraadeista. Näiden lisäksi on kuitenkin ollut myös bingoa ja tietovisaa. Tiistai, keskiviikko ja perjantai eroavat muusta viikosta siten, että niissä tapahtuva toiminta on jaettu kolmeen asukasryhmään heidän asumisyksikkönsä mukaan. Muu toiminta on kaikille täysin avointa ja ryhmärajaamatonta. Kaikki toiminta on kuitenkin avointa siten, että asukkaat saavat vapaasti osallistua tai tulla vain seuraamaan, jos eivät ole varmoja osallistumisestaan.

 

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat palveluasumisen asukkaat, joihin kuuluvat vanhukset ja vammautuneet asukkaat. Suurin osa heistä käyttää pyörätuolia. Toiseen ryhmään kuuluvat kehitysvammaiset asukkaat, joista monet käyvät töissä (työtoiminnassa). Kolmas ryhmä koostuu kehitysvammaisista asukkaista, jotka tarvitsevat tuettua asumista. Heistä osa on vaikeasti kehitysvammaisia ja suurin osa tarvitsee pyörätuolia. Pari työssäkäyvääkin löytyy.

 

Vaikeasti kehitysvammaisten kanssa työskentely on ollut minulle uutta. Kehitysvammaisista minulla oli muutoin aiempaa kokemusta ensimmäisen harjoitteluni kautta. Myös vanhukset ja vammautuneet aikuiset ovat olleet minulle melko uusia tuttavuuksia. Työssäni on ollut näin todella upeaa, että olen pystynyt tutustumaan ja olemaan tekemisissä useamman asiakasryhmän kanssa. Olen tutustunut moniin eri persooniin, eikä yksikään päivä ole ollut samanlainen asukkaiden ansiosta.

 

Ihanaa on ollut myös se, miten paljon olen saanut vastuuta. Suunnittelen jokaisen päivän tuokion itsenäisesti ja varmistan sekä tarvittaessa hankin tarvittavat materiaalit. Aluksi minua hieman hirvittä näin itsenäinen työ, sillä aiemmat kesätyöni ovat olleet selkeän työtavan noudattamista. Näin loppuvaiheessa voin kuitenkin todeta, kuinka ihanaa on ollut päästä toteuttamaan itseäni ”suunnittelijana” sekä kokeilemaan omia kykyjäni.

 

Huomasin heti kesätöideni alussa, kuinka paljon olen oppinut ja sisäistänyt kolmen vuoden sosionomiopintojeni jälkeen. Pyörätuolien kokeilemisesta ensimmäisenä vuonna oli todella paljon hyötyä tähän työhön. Toimintakyvyn arvioiminen ja ennakkoluulottomuus ovat jääneet vahvasti mieleen. En ole tehnyt asukkaista ennakko-oletuksia heidän kuntonsa suhteen, vaan olen antanut heidän näyttää itse toimintakykynsä. Liika hössöttäminen ympärillä saattaa pikemminkin huonontaa toimintakykyä ja laiskistaa, jos asukkaan annetaan tehdä helpoimman kautta. Itse olen toiminut niin, oli kyse askartelusta tai pelaamisesta, että annan välineet asukkaalle ja hän saa aluksi kokeilla tehdä itse. Tämän jälkeen olen auttanut tarpeen mukaan. Välillä olen joutunut käymään puolesta tekemisen rajalla, mutta olen tehnyt sen osallisuuden edistämisen nimissä.

 

Minun ei ole ollut välttämättä tarpeellista kuulla heti asukkaan toimintakyvystä, mutta siitä ei ole ollut haittaakaan. Olenpahan pystynyt tekemään omat huomioni. Sellaisissa tilanteissa, joissa asukas on yrittänyt päästä helpolla ja hieman höynäyttää, on toki ollut hyödyllistä kuulla asiasta. Nämäkin tosin oppii tuntemaan lopulta.

 

Vaikka kesätyöni on ollut kaikin puolin mahtava, se on ollut välillä myös mukavan haastavaa. Päivän sana työssäni on ollut osallisuus. Se on tullut esille aina tuokioiden suunnitteluvaiheessa. Olen pyrkinyt huomioimaan kaikki mahdolliset seikat, jotka hankaloittavat asukkaiden osallisuutta toimintaan, muun muassa toimintakyvyn osalta. Toimiminen pyörätuolissa on tietysti ollut päällimmäisenä mielessä. Lisäksi osa asukkaista ei näe tai kuule kunnolla tai käsivoimat saattavat olla heikot. Olen oppinut huomioimaan joitain seikkoja myös erheen kautta. Esimerkiksi luulin tehneeni tietovisan vastauslomakkeet sopivan isoina ja selkeinä, mutta niiden olisikin pitänyt olla enemmän kumpaakin.

 

En ole jättänyt mitään toimintamuotoa suoraan pois, vaan räätälöinyt ne asukkaille sopiviksi. Esimerkiksi pihapeleissä olen siirtänyt pelivälineitä kullekin asukkaalle sopivalle heittoetäisyydelle, jos se on vaatinut sitä. Välillä osallisuus on ollut yksinkertaisesti mukanaoloa ja tekemisen seuraamista. Lähtökohtana on ollut aina asukkaan oma halu olla mukana. Toki motivoinnilla on ollut iso merkitys. En ole pakottanut ketään osallistumaan, mutta olen yrittänyt rohkaista kokeilemaan uusia asioita. Jos asukas ei ole kokenut toimintaa itselleen sopivaksi, olen antanut hänen vapaasti lähteä ja kiittänyt siitä, että hän kävi kokeilemassa. Tilanteissa, joissa asukas on turhautunut omien kykyjensä rajallisuuteen, olen tarjonnut apuani viimeiseen asti. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan ole tehnyt enkä tee mitään puolesta. Kaikkia ei voi tietenkään miellyttää, vaikka olen yrittänyt suunnitella toiminnan mielekkääksi mahdollisimman monelle. Onneksi olen sisäistänyt tämän, niin en ole itse turhautunut siitä, kun joku asukas ei ole kiinnostunut tai innostunut jostain tuokiosta. Olen tuntenut joka kerta onnistumisen riemua, kun olen saanut asukkaan mukaan toimintaan tai tekemään tuokioissa sellaista, mitä hän ei aiemmin ollut tehnyt, esimerkiksi maalaamaan. Silloin tiedän oppineeni lisää motivoinnin aakkosia.

 

Näin onnistuneen ja mahtavanihanan kesätyön jälkeen tuntuu haikealta jättää se taakse ja siirtyä uuteen työyhteisöön. Ensi viikolla alkavat uudet haasteet toiseksi viimeisessä harjoittelussani mielenterveyspalveluiden puolella. Haikeudesta huolimatta odotan tätäkin työtä innolla, sillä saan taas tutustua itselleni uuteen asiakasryhmään ja palvelumuotoon. Niin ja palata tietysti takaisin Tampereen arkeen.
Nautitaan loppukesästä, missä tahansa ollaankin!
– Reetta

Eetu, Kiertävä työtoiminnan ohjaaja, Kokemäki
Terveisiä Kokemäeltä!

 

Kirjoittelen hieman kesäduunikokemuksiani pienen pitäjän työllisyydenhoidon parista. Aloitin Kokemäen kaupungilla toukokuun puolivälissä kiertävänä työtoiminnan ohjaajana. Kiinnostavan työstä tekee se, että sitä ei ole tehnyt Kokemäellä ennen minua kukaan ja itsekin hyppäsin melko vauhdilla liikkuvaan junaan saatuani kaupungilta työtarjouksen. Vajaata viikkoa aikaisemmin olin päättänyt 10 viikon harjoittelun Tampereen kaupungin sosiaalipalveluissa ja viimeiset koulupäivätkin jäi käymättä kiirehtiessäni uusiin tehtäviin Kokemäelle.

Kiertävän työtoiminnan ohjaajan tehtäviin kuuluu päivittäin pitkäaikaistyöttömien asiakkaiden ohjaaminen eri työkohteissa. Käytännössä minun ohjaukseeni tulevat henkilöt, jotka työskentelevät ulkotöissä puistohommissa, tekevät maalausprojekteja tai suorittavat muuttoja. Oma työni on organisoida työt ja toimia työnjohtajana ja -ohjaajana. Tärkeää on, että asiakkaiden kanssa konkreettisesti tekee töitä, kiipeää maalaustelineille ja tarttuu pensseliin tai hikoilee muiden mukana muuttoja tehtäessä. Esimerkillä on suuri vaikutus.

 

Vaikka lähdin aika nopealla tahdilla kohti uusia haasteita, niin työni aloituksen teki helpoksi se, että Kokemäki paikkana ja kaupunkiorganisaationa on tuttu. Kiireinen aikataulu vaati, että isketään suoraan kiinni työhön. Jo ensimmäisenä työpäivänäni menin ohjaamaan muutaman hengen joukkoa suorittamaan koulun muuttoa väistötiloihin peruskorjauksen tieltä. Työ konkreettisesti tekijäänsä opettaa.

Hieman haastavan työstäni teki aluksi se, että ensimmäiset puolitoista kuukautta painoin kahta duunia ja 56 tunnin työviikkoja. Siinä jäi kohtuullisen vähälle toiminnan reflektointi, kun piti liitää toisesta työstä toiseen. Heinäkuun alusta onneksi olen saanut keskittyä puhtaasti ohjaajan tehtäviin ja se onkin ollut tarpeen, sillä viikoittain ohjauksessani on 10-15 henkilöä useassa eri työkohteessa.

Työllisyystoiminta hankkeena

Kokemäen kaupungissa aloitettiin tänä keväänä valtuuston päätöksellä työllisyystoiminta, jotta pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatukien kuntaosuuksista aiheutuvat kustannukset saadaan kuriin. Ilman toimenpiteitä kustannukset olisivat useita satoja tuhansia euroja vuodessa.

Taloudellisen säästön saavuttamisen lisäksi positiivista on myös, että panostus työllisyydenhoitoon mahdollistaa useille kymmenille työttömille mahdollisuuden päästä kuntouttavaan työtoimintaan. Kuntouttavan työtoiminnan kautta ihminen voi saada elämäänsä rytmiä, mielekästä tekemistä, uusia sosiaalisia suhteita ja totta kai kokemusta työelämästä sekä työelämätaitoja. Monelle ihmiselle toiminta voi olla pelastus neljän seinän sisältä ja työ voi korvata pulloon tarttumisen.

Tietämättömyys on avannut silmiä

Paljon sosiaalialan opinnoissa on puhuttu siitä, että on tärkeää, ettemme tiedä asiakkaistamme liikoja, jotta emme muodosta heistä mielipiteitä ja ennakkoasenteita taustojen ja papereiden perusteella. Nykyisessä työssäni olen toteuttanut tätä tietämättömyyden periaatetta hyvin. En lähtökohtaisesti tiedä asiakkaistani muuta kuin nimen, työkohteen ja työaikataulut. Olen huomannut, että se tieto on aivan riittävä. Kohtaan jokaisen asiakkaan avoimesti ja ennakkoluulotta. Vasta mahdollisten kuulopuheiden kautta tai asiakkaan itse kertoessa itsestään saan tietää monenlaisia asioita. Tietämättömyyden tie kuitenkin on avannut silmäni. Saan puhtaalta pöydältä tutustua hienoihin ihmisiin, ilman että suhdettamme rasittaa minun ennakkoluuloiset ajatukseni.

Monen ihmisen kohdalla olen saanut todeta, että ihmisen tausta ei kerro mitään oleellista tämän hetken kannalta tässä työssä ja suhteessa, jossa minä hänen kanssaan toimin. Toki saan aina tarvittavan tiedon esimerkiksi asiakkaan vaarallisista sairauksista tai käytöksestä, sillä ei tietämättömyyden periaate silti minua tai asiakasta vaaraan saa saattaa.

Näillä kuulumisilla toivotan kaikille leppoisaa loppukesää ja tsemppiä alkavaan kouluvuoteen!

– Eetu

Heidi, Ohjaaja, Lastensuojelun avopalvelut, Tampere 

Tuntuu edelleenkin siltä, ettei koko kesä oo ees ehtiny vielä alkaa, mutta silti siihen on mahtunu vaikka ja mitä! Mä oon saanu viettää ensimmäisen kesäni Tampereella, aivan mahtavaa. Lisäks oon saanu tehä oman alan hommia, ja se vasta mahtavaa onkin!

Tein kakkosvuoden kevään harjottelua Tampereella lastensuojelun avopalveluissa, 12-17 vuotiaiden nuorten osastohoidossa. Alkuvuoden organisaatiomuutosten takia harkkapaikka ei ollu yhtään varma ja vähän ehdin jo panikoidakin, mut en antanu periks ja lopulta mut otettiin sit harjotteluun kuitenkin. En olis paljon parempaa valintaa voinu tehdä, koska tykkään tästä työstä ihan hullun lailla ja sain harkkapaikan kautta ensimmäisen oman alan palkallisen duuninkin! Voiko harjottelustaan paljon parempaa palautetta saada, kun sen, että palkataan töihin? No ei voi. Se, että joku muukin usko, että musta vois olla tähän, lisäs kyllä mun uskoa itteeni. Ehkä mä todellakin oon oikeella alalla.
On ollu ihan mahtavaa päästä kokeilemaan rajojaan ja haastamaan itteensä tän työn kautta. Ajattelin, että avohuollon palveluista on ”helppo” alottaa, mut ei se aina täälläkään niin helppoa oo ollu. Vaikeinta on ollu ehkä löytää se kultainen keskitie välittämisen ja ammattillisuuden rajamaastosta. Ammatillinen etäisyys, tässä se nyt konkretisoituu se sana mitä koulussa on hoettu kyllästymiseen saakka. Oon sen verran nuori vielä, että oma ikä voi olla haitta tai hyöty tän ikästen asiakkaitten kanssa, sitä vaan täytyy osata käyttää oikein.  Pitää pystyy luomaan avoin ja luottamuksellinen suhde asiakkaisiin, mut täytyy myös oppii erottamaan ne kaverisuhteista. Lisäks oon luonteeltani aika herkkä, ja täällä on täytyny toden teolla opetella sitä, ettei päästä asiakkaitten asioita oman ihon alle niin pahasti, että se vaikuttaa omaan jaksamiseen ja sitä kautta työhön. Kyllä täällä on aika paksua nahkaa saanu kasvattaa, kun sontaa tulee välillä nuorilta niskaan oikein roppakaupalla. Pari kertaa on täytyny myös lähtee pois tilanteesta rauhottumaan, kun asiakkaan tilanne on tuntunu niin pahalta, että itelläkin on alkanu jo silmäkulmat kostua. Vaikka tää työ välillä vähän koville ottaakin, niin on se myös loppupeleissä todella palkitsevaa ja tiedän tekeväni tärkeetä työtä.

Entä se toinen ”kirosana”, REFLEKTOINTI. Voi kuulkaa, tässä työssä ei ilman sitä pärjää. Sitä reflektoi nykyään päivittäin jo ihan huomaamattaankin. Mut se mikä siinä on hienointa on se, että oon löytäny mielekkyyden siihen. Jatkuva into ja halu oppia uutta ja kehittää itteensä tässä työssä, se on myös sellanen asia mikä saa jaksamaan! Ja se vaatii reflektointia.

Mitä mun päivään siis töissä kuuluu? Kun kyse on avohuollon laitoksesta, nuoret on täällä periaatteessa vapaaehtoisesti (käytännössä ei ihan niinkään). Rajotustoimenpiteitä me ei saada tehdä, eli ei voida esimerkiksi tehdä liikkumavapauden rajoitus päätöstä. Jokaisen nuoren tilanne ja sijotukseen johtaneet syyt on erilaisia, mutta yhteistä niillä usein on se, että ne vaikuttaa nuorten koulunkäyntiin ja normaaliin arkeen. Senpä takia yks tärkeimmistä tehtävistä täällä on luoda selkeet raamit ja opetella sitä normaalia arkirutiinia: aamuheräämiset, koulunkäynti, kotiintuloajat, kotityöt, ruokailut ym. Lisäks työhön kuuluu paljon yhteistyötä (esim. neuvotteluja, tapaamisia, asioiden hoitamista) nuoren muiden verkostojen kanssa: terveydenhuolto/muut hoitokontaktit, sosiaalityöntekijät, perhe ja sukulaiset, koulu, Kela jne. Välillä se on jopa vähän stressaavaa, kun tietää et on toisen elämää koskevia asioita hoidettavana. Ite oon vielä luonteeltani sellanen, et kaikki pitäis saada hoidettua itte, mut täällä täytyy opetella tekemään tiimityötä. Me tehdään osastolla yksilötyötä nuorten kanssa, mutta osallistutaan myös perhetyöhön tehostetun perhetyön ohjaajien kanssa. Työnjako ja saumaton palveluketju on vielä vähän hakusessa kevään organisaatiomuutosten takia, mutta pikkuhiljaa tässä alkaa kuviot selkiintymään.

Monilla nuorilla on joitain lääkityksiä, esimerkiksi mielialalääkitys. Meillä on osastolla omat sairaanhoitajat, jotka vastaa lääkehoidosta, mutta myös mä joudun ohjaajana antamaan lääkkeitä dosetista tai käsikauppatavaroista. Meillä TAMKissa sosionomit ei saa lääkkeenjako-oikeutta koulutuksen kautta, vaikka osaamista opettajista löytyy ja kursseja järjestetään sairaanhoitajille tien toisella puolella. Lääkehoito on jollain tapaa osana sosionomin työtä monessa paikassa, ja mulla olis itellä ainakin turvallisempi olo, kun tietäisin vähän enemmän niistä lääkkeistä, mitä nuorille täällä jaan. Toivotaan, että saadaan meillekin koulutukseen täydennystä jossain vaiheessa, koska johtokunta on kyllä tietoinen tilanteesta.

Nuorten kanssa käsiteltävät asiat ei aina oo helppoja, joten onneks on vastapainona kaikenlaista mukavaakin toimintaa. Etenkin kesällä kun ei oo kouluja, ollaan tehty vaikka mitä kivaa yhdessä. Ollaan käyty Lintsillä, Flowparkissa, elokuvissa, leivottu, pelailtu biljardia ja pihapelejä, tehty kipsinaamareita, puhallettu lasia, ajettu carting-autoilla, käyty rannalla ja ties mitä muuta! Kuulostaa pelkältä hauskanpidolta, mut niilläkin on oma tarkotuksensa tän työn ja asiakassuhteen kannalta, ja täytyy myös muistaa se että monelle nuorelle ne on todella arvokkaita hetkiä! Vaikkei aina sitä ohjaajille voi myöntääkään, mutta kyllä sen sieltä ”vittu” ja ”huora” sanojen välistä oppii ajan kanssa lukemaan.

Täällä töissä oleminen on entisestään vahvistanu sitä tunnetta, että oon oikeella alalla. Ja voin kertoo, et se on aika hieno tunne se! En oo todellakaan vielä valmis sosionomi, enkä tuu sitä varmasti olemaan opintojen päätyttyäkään. Tässä työssä täytyy oppii ja kehittyä jatkuvasti, koska mihinkään tilanteeseen ei oo olemassa valmista toimintamallia – mut sehän tästä mielenkiintosta tekeekin. Ehdottoman tärkee tuki mulle täällä on ollu mun mahtava harjottelun ohjaaja ja hyvä työtiimi, joka on auttanu aina tarvittaessa. Yhteistyössähän tätä työtä tehdään, tai ainakin pitäis tehdä. Välillä täytyy myös päästä purkamaan omia tunteitaan ja turhautumistaan, ja koska vaitiolovelvollisuus sitoo meitä, on tärkeetä, että niitä asioita pystyy purkamaan edes työkavereille.

En tuu varmasti koskaan unohtamaan ensimmäistä oman alan työtäni. Tää on opettanu mulle paljon ja oon myös kasvanu ihmisenä viimesen puolenvuoden aikana aika hurjasti. Mulla kävi hyvä tuuri harjottelupaikkaa valitessa. Ottakaa tekin huomioon kaikissa työelämän projekteissa ja harjotteluissa jo koulun aikana se, että ne on niitä tulevaisuuden työpaikkoja. Sen kun pidätte mielessä, niin ovia saattaa avautua moneen paikkaan.

On tähän kesään onneks mahtunu muutakin kun töitä. Juhannus tuli vietettyä kaveriporukalla mökillä vesisateesta huolimatta, Ruisrockissa paisto tapansa mukaan aurinko ja perheen kanssakin on tullu nautittua laatuajasta. Kesä menee kauheen nopeesti ja tuntuu et lomailu ja rentoutuminen on jääny vähän vähälle, mut silti odotan myös innolla kouluun palaamista ja kaikkea sitä mitä se tuo tullessaan 🙂 Nähdään pian!

-Heidi

Sosiaalialan osaaminen syntyy tekemällä

Sosiaalialan ammattilaisia ei synny vain luennoilla istumalla. Tämän tietävät erityisesti sosionomi (amk) –opiskelijat, joille työelämäyhteistyö on arkipäivää.

Sosiaalialan ihmisläheistä työtä ei voi oppia tekemään pelkästään lukemalla. Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat ovatkin tottuneet työelämälähtöisyyteen monilla eri kursseilla. Tämä toteutuu esimerkiksi yritysvierailujen ja yrityksien kanssa toteutettujen projektien kautta. Näin ollen sosionomien vahvuuksia ovat yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot sekä laaja käytännön osaaminen.

Tälläkin hetkellä TAMKin sosiaalialan opiskelijoilla on meneillään useita eri projekteja. Yksi juuri käynnistymäisillään oleva yhteistyöprojekti on Löydä sun juttu –hanke, joka kestää keväästä 2015 kevääseen 2017 asti. Mukana hankkeessa on niin opettajia kuin opiskelijoitakin eri tahoilta: Juhannuskylän koulu, Ahlmanin ammattiopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu.

Hankkeen sloganina on iskevä ”Kukaan ei putoa!” ja tavoitteena on kehittää ja pilotoida toimintakäytäntöjä, joiden toivotaan jäävän jatkossa elämään yläkouluun ja ammatilliseen oppilaitokseen. Hankkeella on tarkoitus vaikuttaa koulumotivaatioon, koulukieltäytymisten ja keskeytysten vähenemiseen sekä jatkokoulutuspaikan tai työpaikan löytymiseen. Hankkeen tavoitteena on myös lisätä opettajien osaamista ja löytää uusia yhteistyömalleja oppilaitosten välille.

Kävimme ammatillisen kasvun ryhmämme kanssa seuraamassa Löydä sun juttu –hankkeen toimintapäivää Ahlmanin ammattiopistolla 15.4. Päivän aikana oli kaksi tehtävärastia, joista toisella piti miettiä, mitä hankkeen slogan tarkoittaa ja kuvittaa se sitten itse valitsemallaan tavalla. Toisella rastilla koottiin aarrekarttaa, johon laitettiin omia toiveita, unelmia ja haaveita. Päivän aikana haastatteluumme pääsivät opiston opettajat Inga Helin ja Tuuli Lähteinen. He odottavat, että hankkeella saataisiin aikaiseksi muutosta ja että siitä olisi oikeasti hyötyä opiskelijoille. Opiskelijat suhtautuivat hankkeeseen heidän mukaansa positiivisesti, joskin hanketta olisi voinut avata opiskelijoille paremmin, jotta he olisivat alusta alkaen tienneet, mistä hankkeessa on kyse. Kysyimme myös, miten he kokisivat sosionomin työn oppilaitoksissa. Tällaiselle olisi heidän mukaansa tarvetta esimerkiksi opintoavustajina, koulukuraattoreina tai opettajan työparina joillakin tunneilla.

Haastattelimme myös Tamkin luovien ja toiminnallisten menetelmien lehtoria Merja Repoa. Hän on mukana hankkeessa ja odottaa uuden oppimista, oman ammatillisuuden laajenemista sekä kehittymistä ammattilaisena ja ihmisenä. Hän uskoo myös, että hän voi käyttää näkemäänsä ja kokemaansa hyödyksi opettaessaan sosionomeja, kun hankkeen kautta sekä peruskoulun että ammatillisen koulutuksen todellisuus päivittyvät. Kysyessämme Merjalta Revolta, mikä hänet innosti tähän hankkeeseen mukaan, hän vastasi, että mahdollisuus vahvistaa kokemuksellisen oppimisen ideaa ja raivata tietä sosiopedagogiselle työotteelle. Nuoret ovat luontaisesti toimivia ja tekeviä. Se on heidän vahvuutensa, joka tulisi ottaa huomioon pedagogiikassa. Hankkeen avulla saadaan myös sosionomin uusi työkenttä eli koulumaailma tutummaksi. Merja ajattelee, että sosionomeille kouluissa on tarvetta juurikin työparina opettajan kanssa. Lisäksi peruskoulun opetussuunnitelmassa on nyt nostettu esille ryhmäytyminen, joka on sosionomin osaamisaluetta ja työkenttää.

 

Sosionomin koulutus antaakin valmiudet työskennellä lähes kaikilla sosiaalialan kentillä. Koulutuksen aikana tutustutaan eri asiakasryhmiin, niin käytännön kuin teoriankin kautta. Tamkin sosiaalialan opetussuunnitelmaan sisältyy 37 kurssia, viisi eri harjoittelua sekä opinnäytetyö. Lähes puolet kursseista sisältää yhteistyötä työelämän kanssa ja yksi seitsemän opintopisteen kurssi on pelkästään työelämän kanssa toteutettavaa projektia. Harjoittelut ovat yhteensä 45 opintopistettä ja opinnäytetyökin toteutetaan lähes poikkeuksetta työelämälle.

Tekstin on toteuttanut 12SOSIC1-ryhmä osana ammatillisen kasvun opintoja

Eduskuntavaalit ja ehdokkaat

Keskustelu maahanmuutosta on ollut jo pitkään kuuma aihe uutisissa, sekä sosiaalisessa mediassa. Näin vaalien alla keskustelu maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta sekä pakolaisuudesta on erityisen vilkasta, mutta oikean termistön käyttö on usein puutteellista ja mielipiteet eivät aina pohjaudu faktatietoon.

Kävimme haastattelemassa Tampereen Keskustorin vaalikojuilla eri puolueiden edustajia aiheesta testataksemme, kuinka hyvin heillä on perustermistö hallussa. Keskustan edustajia emme tavoittaneet. Puolueiden edustajia pyydettiin vastamaan väittämiin maahanmuutosta, ja sen jälkeen pyysimme heitä määrittelemään aiheeseen liittyvää termistöä. Näin eri puolueiden edustajat vastasivat:

Maahanmuuttajat saavat enemmän sosiaalietuuksia kantasuomalaisiin verrattuna.

SDP: Ei, uskomus joka ei pidä paikkaansa.

Kokoomus: Riippuu, lasketaanko kotouttamisvaihe. Ei muuten.

Kristillisdemokraatit: Perusturva kaikille sama. Samat kuin suomalaiset peruslähtökohdiltaan. Maahanmuuttoon liittyy omia tukia.

Vasemmisto: Eivät.

Perussuomalaiset: Kyllä. Ei aina, mutta tapauskohtaisesti.

Vihreät: Eivät saa.

Sitoutumattomat: Saavat.

Piraattipuolue: Eeei…

Väittämää ei voi sanoa oikeaksi tai vääräksi, koska se on sidonnainen oleskeluluvan tyyppiin. Kotouttamisvaiheessa esimerkiksi pakolainen tarvitsee erityisen paljon tukea.  Sosiaali –ja terveysministeriö toteaa asiaan liittyen näin: ”Maahanmuuttajan oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin riippuu hänen oleskelulupansa luonteesta. Henkilöllä, jolla on Suomessa vakituinen asuinkunta, on oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin kansalaisuudesta riippumatta. Välttämätön toimeentulo turvataan kaikille sitä tarvitseville maahanmuuttajille. Kiireellistä sairaanhoitoa on annettava potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta.”

Maahanmuuttajat tekevät enemmän rikoksia kuin kantasuomalaiset.

SDP: Ei. Perussuomalaisten ajatuksia, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa.

Kokoomus: Kyllä minulla on sellainen käsitys.

Kristillisdemokraatit: Ei ihan pidä paikkaansa. On ryhmiä, joiden sisällä tehdään enemmän. Ei osaa sanoa tarkkaa lukua.

Vasemmisto: Eivät. Media tuo esiin enemmän maahanmuuttajia. Pistää silmään.

Perussuomalaiset: Kyllä, vaihtelee tulomaasta riippuen.

Vihreät: En tiedä tilastoja, mutta epäilen, että ei. Turistilähtöistä, venäläiset ja virolaiset tekevät.

Sitoutumattomat: Tekevät.

Piraattipuolue: Ei kyllä.

Maahanmuuttajat tekevät väkilukuun suhteutettuna hieman enemmän rikoksia kuin kantaväestö. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, maahanmuuttajien rikoksista ovat nimenomaan nuorten miesten tekemää rikollisuutta, ja vanhemmassa ikäpolvessa rikollisuus on kantaväestöä vähäisempää. Myös media uutisoi helpommin ulkomaalaistaustaisten tekemistä rikoksista, antaen usein vääristyneen mielikuvan rikollisuuden yleisyydestä. Tilastokeskuksen sivuilla lukee seuraavasti: ”Väkilukuun suhteutettuna maassa asuville ulkomaalaisille kertyi viime vuonna rangaistuksia tuomioista 1,6 ja rangaistusmääräyksistä 1,3 kertaa enemmän kuin suomalaisille. Suomessa asuvat 15 vuotta täyttäneet ulkomaiden kansalaiset ovat ikärakenteeltaan huomattavasti nuorempia kuin muu väestö. Heidän keski-ikänsä oli 38,6 vuotta, mutta suomalaisten 48,3 vuotta. Miehiä ulkomaiden kansalaisista oli 53, suomalaisista 49 prosenttia.”

Maahanmuuttajat eivät halua tehdä töitä.

SDP: Ei, ongelmana on maahanmuuttajien vaikea työllistyminen.

Kokoomus: Absurdi väittämä.

Kristillisdemokraatit: Haluaa ja ei halua. Ihmisiä on erilaisia, riippuu yksilöistä.

Vasemmisto: Haluaa.

Perussuomalaiset: Vaihtelee. Tilastolliset selitykset.

Vihreät: Väärin. Haluavat.

Sitoutumattomat: On sellaisia, jotka haluavat.

Piraattipuolue: Ei. Vaihtelee, tekee jos saa.

Väittämä on virheellinen, koska työllistymistilannetta hankaloittavat useat eri tekijät. Helsingin sanomien mukaan ulkomaalaisten työllistymistä Suomessa vaikeuttavat suhdanteen lisäksi useat tekijät, kuten koulutuksen, kokemuksen ja kielitaidon puute. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vieraskielisten työttömyys oli vuonna 2012 yli 22 prosenttia.

Turvapaikanhakijat tulevat Suomeen helpon elämän ja hyvien etuuksien vuoksi.

SDP: Ei, työllistyminen vaikeaa. Helpommalla pääsisi muualla.

Kokoomus: Ei, epäeettinen väittämä.

Kristillisdemokraatit: Suomeen ei pääse pelkästään sen perusteella. Järjestelmän on toimittava.

Vasemmisto: Eivät ainakaan heti.

Perussuomalaiset: Vaihtelee. Osa tulee.

Vihreät: Ei.

Sitoutumattomat: Eivät turvapaikanhakijat. Joukossa voi olla elintasopakolaisia.

Piraattipuolue: Ei. Eiköhän ne oo lähteny kotimaasta niitten olojen takia.

Väittämä on virheellinen. Infopankin mukaan Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta valtiosta. Turvapaikan hakija ei siis ole pakolainen. Jos turvapaikanhakijalle myönnetään pakolaisen asema tai oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella tai jollain muulla perusteella, hän saa jäädä Suomeen.

Maahanmuuttajien kotouttamiseen käytetään liikaa rahaa.

SDP: Ei käytetä, pitäisi käyttää enemmän. Kielikursseille vaikeaa päästä, ei saa tarvitsemaansa kielikoulutusta.

Kokoomus: Ei liikaa. Pitäisi kohdentaa paremmin, joustavammat rakenteet.

Kristillisdemokraatit: Pitää käyttää sellainen määrä, että päästään tavoitteeseen eli eivät tule hyvän elämän perässä, vaan tekevät oman osuutensa.

Vasemmisto: Ei käytetä, voisi lisätä. Kotouttaminen on tärkeintä.

Perussuomalaiset: Kotouttaminen ei onnistu. Meillä ei ole ollut tarpeellisia resursseja kotouttaa.

Vihreät: Pitäisi käyttää lisää. Auttaa moniin ongelmiin, kuten kieli.

Sitoutumattomat: En tiedä. Kotouttaminen on tärkeä osa, mutta en muista summia, onko ne suhteettoman suuria.

Piraattipuolue: Enemmän vois käyttää.

Kotoutuminen tarkoittaa sitä, että maahanmuuttaja sopeutuu suomalaiseen yhteiskuntaan ja omaksuu uusia tietoja, taitoja ja toimintatapoja, jotka auttavat häntä osallistumaan aktiivisesti uuden kotimaansa elämänmenoon. Toiset maahanmuuttajista kotoutuvat helposti, toiset tarvitsevat sopeutumiseen enemmän aikaa ja tukipalveluita eli kotouttamistoimia. Suomen tai ruotsin kielen taito ja tieto suomalaisesta yhteiskunnasta ovat kotoutumisen tärkeitä edellytyksiä. Kotouttaminen on osa monen viranomaisen työtä valtiolla ja kunnissa. Viranomaisten kotouttamistoimien tavoite on, että Suomeen muuttanut henkilö tuntee yhteiskunnalliset oikeutensa ja velvollisuutensa ja tuntee olevansa suomalaisen yhteiskunnan tervetullut jäsen. Maahanmuuttaja saattaa joutua jonottamaan pääkaupunkiseudulla kotouttamiskoulutusta jopa 8 kuukautta, mikä kertoo siitä että rahoitusta edelleen liian vähän, vaikka sitä onkin viime vuosina lisätty.

Määrittele maahanmuuttaja.

SDP: Ihminen, joka muuttaa Suomeen töihin, koulutuksen, vainon tai muun syyn vuoksi.

Kokoomus: Ulkomaalaista syntyperää, asuu Suomessa vakituisesti.

Kristillisdemokraatit: Toisen maan kansalainen, joka saa statuksen, kun ilmoittautuu maahanmuuttojärjestelmän kautta. On esim. työperäistä maahanmuuttoa ja pakolaisia.

Vasemmisto: Työn perässä, opiskelemaan. Ihan esim. Ruotsista.

Perussuomalaiset: Pidemmäksi aikaa Suomeen asettuva ulkomaalaistaustainen henkilö.

Vihreät: Ihminen, joka on muuttanut maahan. Työ, opiskelu.

Sitoutumattomat: Pakolainen ja työhön tuleva.

Piraattipuolue: Ihminen, mikä tulee toisesta maasta syystä tai toisesta.

Punainen Risti määrittelee termin näin: Maahanmuuttaja tarkoittaa maasta toiseen muuttavaa henkilöä. Se on yleiskäsite, jota käytetään kuvaamaan työn, opiskelun tai perheen vuoksi maasta toiseen liikkuvia henkilöitä sekä pakolaisia ja siirtolaisia. Arkikielessä termiä käytetään myös alkuperäisestä määritelmästä poikkeavasti puhuttaessa toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajista, vaikka he olisivatkin syntyneet asuinmaassaan.

Määrittele turvapaikanhakija.

SDP: Ihminen, joka etsii turvaa, kun omassa kotimaassa vainotaan.

Kokoomus: Pakottavasta syystä Suomeen tullut, hakee turvapaikkaa.

Kristillisdemokraatit: Konkreettinen tilanne, jossa ihmistä uhataan omassa maassa. Yksittäisiä tapauksia.

Vasemmisto: Turvapaikanhakija tarvitsee turvaa, uhattuna kotimaassa.

Perussuomalaiset: Maahanmuuttaja, joka lähtenyt vaarallisten olojen takia.

Vihreät: Kriisin keskeltä tullut.

Sitoutumattomat: Pakolainen.

Piraattipuolue: Hakee turvapaikkaa toisesta maasta, jos kotimaassa olot on semmoset, sodat yms.

Punainen Risti määrittelee termin näin: Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee kansainvälistä suojelua tai oleskeluoikeutta vieraasta valtiosta. Turvapaikanhakijalle voidaan myöntää pakolaisstatus, mikäli hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Oleskelulupa voidaan myöntää toissijaisen suojelun, humanitaarisen suojelun tai yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella, kun turvapaikan hakijaa uhkaa epäinhimillinen kohtelu kotimaassaan, kotiinpaluu on aseellisen selkkauksen tai ympäristökatastrofin vuoksi mahdotonta, terveydentilan tai Suomessa syntyneiden siteiden sen edellyttäessä.

Määrittele pakolainen.

SDP: Muuttaa Suomeen pakolaisstatuksella, vähän sama kuin turvapaikanhakija.

Kokoomus: Humanitaarisen kriisin seurauksena Suomeen tullut henkilö.

Kristillisdemokraatit: Lähtee omasta maastaan uhattuna, maassa hirmutekoja.

Vasemmisto: Jostain leiristä siirretään Suomeen.

Perussuomalaiset: Pakolainen voi olla, jos ei ole turvapaikkaa.

Vihreät: Kriisi. Sota, luonnonkatastrofi.

Sitoutumattomat: Turvapaikanhakija.

Piraattipuolue: Kaikki linkittyy toisiinsa, pakolainen on niinku noi kaikki yhessä.

Punainen risti määrittelee termin näin: Pakolainen on henkilö, joka on oikeutettu kansainväliseen suojeluun kotimaansa ulkopuolella. Geneven vuoden 1951 pakolaissopimuksen ja sen vuoden 1967 pöytäkirjan määrittelemään pakolaisstatukseen on oikeutettu henkilö, jolla on perusteltu syy pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi alkuperänsä, kansallisuutensa, uskontonsa, yhteiskunnallisen ryhmänsä tai poliittisen mielipiteensä perusteella. Pakolaisstatuksen saanutta ei myöskään saa palauttaa maahan, jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan.

Hallitus vuosimallia 2015 esittäytyy

Uudella hallituksella on toimittu jo reilun puolentoista kuukauden ajan, joten olisi kai jo aikakin esitellä, että ketä meitä oikein on ja mitä me tehdään! Sitä siis luvassa seuraavaksi.

 

Puheenjohtaja Hanna Mäkinen
”Hyvää tervettä!
Olen Hanna, kolmannen vuoden sosionomiopiskelija. Toimin toista vuotta SOPUssa, tänä vuonna puheenjohtajana. Sosiaalialalla niin kuin ainejärjestötoiminnassakin parasta on hyvä yhteishenki ja kaveria ei jätetä -meininki. Otappa rohkeesti yhteyttä asiassa kuin asiassa! :)”
                                                           
Varapuheenjohtaja Eetu Välkkynen
”Terve!
Olen Välkkysen Eetu ja opiskelen toista vuotta sosionomiksi. Tämä on myös toinen vuoteni Sopun hallituksessa ja hoidan tänä vuonna varapuheenjohtajan tehtäviä. Sosionomikoulutuksessa on hienointa hyvä yhteishenki ja tykkään siitä, että yhteistyömme opettajien kanssa toimii. Muhun voi olla yhteydessä asiassa kuin asiassa, delegoin sen kyllä jollekulle! ;)”
 


Koulutuspoliittinen vastaava Riikka Kalliomäki


”Moi!
Olen Kalliomäen Riikka ja opiskelen toista vuotta sosionomiksi. Sopun hallituksessa toimin koulutuspoliittisena vastaavana ekaa vuotta. Sosiaaliala kiinnostaa sillä mahdollisuudet on niin laajat tehdä töitä eri paikoissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Opiskelukin on mukavaa kun on saanut mahtavia kavereita! :)”

                            



Yh- ja Kv-vastaava Heidi Wathén


”Moikka!
Olen Heidi, ensimmäistä vuotta Sopun hallituksessa ja toimin YH- ja KV-vastaavana. Olen toisen vuoden opiskelija ja tulevaisuudessa haluaisin työskennellä lastensuojelun ja perhetyön parissa. TAMKista ja etenkin muista sosiaalialan opiskelijoista on tullut perhettä. Tuutoroinnin ja hallitushommien kautta olen saanut ystäviä myös muilta aloilta, ja erityisen kivaa TAMKissa onkin just se, että täällä on vaikka mitä mahdollisuuksia harrastaa, vaikuttaa ja verkostoitua. Tulkaa ihmeessä juttelemaan vaikka horoskoopeista kun näätte mut koulun käytävillä (tai pistoilla)!
Sihteeri ja Rahastonhoitaja Emilia Rissanen
Hei,
Nimi on Emilia Rissanen ja olen kolmannen vuoden sosionomiopiskelija. Tykkään sosionomikoulutuksessa siitä, että tiedän tulevan työni olevan arvokasta ja tarpeellista, ja koulutus antaa minulle välineet tähän eli ihmisten kanssa työskentelyyn. SOPUn toiminnassa olen nyt toista vuotta sihteerinä/rahastonhoitajana.


Viihdevastaava Reetta Männistö

Moikka!
Olen Reetta Männistö, kolmannen vuoden sosionomiopiskelija. SOPUn hallituksessa olen toiminut ensimmäisestä opiskeluvuodestani asti eli kolmas (konkari)vuosi siinäkin menossa. Toimenkuvani tänä vuonna on viihdevastaava. Parasta sosionomikoulutuksessa on se, että opiskelu tapahtuu pitkälti toiminnan, käytännön ja keskustelujen kautta 🙂
 
 


Kulttuurivastaava Tarja Kallio
 
Moi!
 
Olen Tarja Kallio ja opiskelen toista vuotta sosionomiksi TAMKissa. Olen ensimmäistä kauttani SOPU ry:n hallituksessa, jossa toimin kulttuurivastaavana. Pidän siis opiskelijakulttuurista huolen esimerkiksi hommaamalla uusille sopuleille haalarit. Opiskelussa parasta ovat harjoittelut ja muu käytännön työskentely.
 
                                          

Tiedottaja Veera Iivarinen
 
 
Moro!
Olen Iivarisen Veera ja toisen vuoden sosionomiopiskelija. Pidän ihmisten parissa tehtävää työtä arvokkaana ja nautin siitä, että saan olla muille avuksi. Tämä on myös tärkein syy miksi alaa opiskelen. Hallituksessa olen ensimmäistä vuotta mukana ja odotan jo innolla, mitä hauskaa tapahtumaa keksimme kuluvana vuonna! Tän hetken mottoni on: hymyile, jotta muitaki hymyilyttäs! :’))

Tiedottaja Tia Bäckström
 
”Hei vaan!
Olen Tia Bäckström ja opiskelen nyt kolmatta vuotta sosionomiksi. Sopu ry:n hallituksessa olen toista vuotta ja tänäkin vuonna toimin tiedottajana. Teemme siis Veeran kanssa paljon yhteistyötä. Meidän päävastuulla on jäsenistömme tiedottaminen erilaista asioista mm. viikkopostin ja facebookin kautta. Hallitustoiminnassa ja opiskelussa pidän eniten siitä, että saan kohdata paljon erilaisia ihmisiä. Laittakaahan postia, jos teillä on asiaa mikä pitäisi saada eteenpäin!”
Meihin voit olla yhteydessä, joko koko hallitukseen osoitteessa sopu@tamko.fi, tai kehen tahansa henkilökohtaisesti etunimi.sukunimi@soc.tamk.fi.