SOPU ry:n kannanotto

SOPU ry:n kannanotto seksuaalisuuteen liittyvän opetuksen korjaamiseksi ja sukupuoleen liittyvän opetuksen lisäämiseksi opetussuunnitelmaan 

Tampereen sosionomiopiskelijat – SOPU ry haluaa kantaa kortensa kekoon vireillä olevaan opetussuunnitelman kehitystyöhön liittyen.  SOPU ry:n tehtävä ainejärjestönä on toimia opiskelijoiden äänenä ja siltana opiskelijoiden ja opettajiston välillä. Viime aikoina esille on opiskelijoiden puolelta noussut tyytymättömyyttä sosionomikoulutuksen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvään opetukseen. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat Kaisa Kuhalaisen ja Ossi Pärssisen alullepanema Seksiklubi-kerho ja Salli Lehdon vasta valmistunut opinnäytetyö Sukupuolivähemmistöjen kohtaaminen sosiaalialalla: vertailu transihmisten ja sosionomiopiskelijoiden näkemyksistä. Tämän lisäksi ensi vuoden sosionomipäivän teemana on seksuaalisuus, koska projektiryhmän jäsenet kokivat, että aihe on erittäin tärkeä, mutta siitä huolimatta sitä käsitellään liian vähän koulutuksessamme.  

Sosionomiopiskelijat ovat keskustelleet keskenään kokemuksistaan siitä, miten koulutuksessamme on käsitelty seksuaalisuutta, sukupuolen moninaisuutta ja sukupuolta ylipäänsä. Yhtenä vuonna on ollut tehtävänä kuunnella radiohaastattelu ja toisena taas on ollut yksi luento, jossa oli paljon virheitä, joita opiskelijat joutuivat korjaamaan (mm. fetissit rinnastettiin parafilioihin, käytettiin vanhentunutta ja virheellistä, loukkaavanakin pidettävää termiä transseksuaali, luennoitsija ei ole ymmärtänyt eroa sukupuolen ja seksuaalisuuden välillä) ja seksuaalisuutta on ylipäänsä käsitelty hyvin rakkaus- ja parisuhdekeskeisesti ja puhe ylipäänsä luennolla on ollut hyvin heteronormatiivista.   

Valmistuttuamme meidän tulee olla valmiita kohtaamaan asiakkaan seksuaalisuus, sillä se koskettaa jokaista tavalla tai toisella arjessa ja vaikuttaa merkittävästi ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, oli kyse sitten vanhuksista, vammaisista, lapsista ja nuorista, mielenterveys- ja päihdepuolen asiakkaista tai maahanmuuttajista. Seksuaalisuutta käsitellään nykyisellään osana kehityspsykologian kurssia, jonka opintosuunnitelmassa lukee seuraavasti: osaa selittää seksuaalisen kehityksen ja seksuaalikasvatuksen merkityksen huomioiden psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Edellisessä kappaleessa esittämiemme esimerkkien pohjalta on täysin oikeutettua väittää, etteivät nämä osaamistavoitteet toteudu tällä hetkellä. Tavoitteissa ei myöskään huomioida lainkaan sukupuolta ja sen kehitystä. 

Salli Lehdon opinnäytetyön perusteella kävi ilmi, että monesti asiakkaat joutuvat opastamaan työntekijöitä, jotka tekevät oletuksia asiakkaan ulkonäön perusteella eivätkä tunne sukupuolen moninaisuutta. Sukupuoli on iso osa ihmisen identiteettiä ja on hyvin huolestuttavaa, jos sosiaalialan ammattilainen ei ymmärrä, mitä seuraamuksia voi olla, jos ei puhuttele asiakasta kuten hän toivoisi. Asiakkaan itsemäräämisoikeuden kunnioittaminen koskee myös sukupuolta. Osa kokonaisvaltaista asiakaskohtaamista on ymmärtää, millaisia haasteita ei-binäärinen henkilö kohtaa ja on jo kohdannut elämänsä aikana. 

Kyseenalaistamme tämänhetkisen opintosuunnitelman asiakaskeskeisyys ja osallisuus sosiaalityössä-opintojakson seuraavien osaamistavoitteiden toteutumisen nykytilanteessa: 

  • Osaa tukea ja ohjata tavoitteellisesti erilaisia asiakkaita ja asiakasryhmiä heidän arjessaan 
  • Osaa tuoda kuuluville kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen äänen yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä 
  • Osaa vahvistaa asiakkaan sosiaalista toimijuutta ja voimavaroja 

Mielestämme meitä ei valmisteta tarpeeksi siihen, että osaisimme kohdata työssämme seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta. Ellei asiaan ole paneutunut syystä tai toisesta, ei tuleva sosionomi tiedä mm. Trans-tukipisteestä tai muista palveluista, minne voi tarvittaessa ohjata asiakkaan eikä osaa huomioida ns. vähemmistöstressin vaikutuksia elämäntilanteissa. Asiakas voi joutua vähillä voimavaroillaan kouluttamaan työntekijää sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, mikä on pois siitä ajasta, joka työntekijän pitäisi käyttää asiakkaan tukemiseen (Lehto 2018). Näin ollen työntekijä ei välttämättä pysty tukemaan asiakastaan riittävästi. 

Opetuksemme on tällä hetkellä hyvin hetero- ja cis-normatiivista, mikä siirtyy helposti opiskelijoiden asenteisiin. Vaikka työntekijät olisivatkin omasta mielestään ennakkoluulottomia, värittää myös esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluita yhteiskunnalla vallalla olevat binäärinen sukupuolijärjestys ja hetero-oletus (Hästbacka & Sirén, 2017). Pahimmillaan sosiaalialan ammattilainen lisää ulkopuolisuuden tunnetta ja kuormitusta, jos ei anna asiakkaan määritellä itse omaa sukupuoltaan ja seksuaalisuutta, vaikka tämän tulisi päinvastoin lisätä asiakkaan sosiaalista toimijuutta ja voimavaroja.    

Lisäksi olisi tärkeää, että sosionomit huomaisivat rakenteellisen sorron mekanismeja, joita sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyy (esim. transihmisen on todistettava olevansa lisääntymiskyvytön halutessaan sukupuolelleen juridisen vahvistuksen, eli käytännössä kyse on pakkosteriloinnista).  On muistettava, että sortoa kokevien puolelle asettuminen ja kansalaisten äänen kuuluville tuominen yhteiskunnassa sosionomin työn ydinaluetta. Haluamme myös muistuttaa, että sosiaalityöntekijöiden kansainvälisessä eettisessä ohjeistuksessa on mainittu velvollisuus kouluttautua ja pyrkiä ymmärtämään sosiaalista monimuotoisuutta ja ehkäistä syrjintää sukupuoleen ja sen ilmaisuun liittyen (NASW 2017). Opettajille olisi järjestettävä koulutusta, jotta he voisivat opettaa opiskelijoitaan kunnioittamaan sosiaalista monimuotoisuutta.  Inklusiivisuuden tulee näkyä läpi kaikkien opintojen. Muuten on vaarana, että puhe sukupuolen ja seksuaalisen moninaisuuden kunnioittamisesta jää erilliseksi yhden kurssin yhteydessä mainittavaksi asiaksi, jos muuten opinnoissa totutaan puhumaan tietyllä, normatiivisella tavalla.  

Sukupuolta ja seksuaalisuutta ei voida käsittää erillisenä asiana, joka koskee vain joidenkin asiakasryhmien kanssa työskenteleviä. Haluamme kuitenkin nostaa edellisten lisäksi esiin vielä muutamia esimerkkejä siitä, miten sukupuoli ja seksuaalisuus ovat läsnä sosionomin työssä. Sosionomin työn kannalta on äärimmäisen tärkeää ymmärtää tiettyjen ilmiöiden kuten väkivallan sukupuolittuneet muodot (lähisuhdeväkivalta, naisten sukupuolielinten silpominen, seksuaalinen väkivalta), jotta näihin asioihin pystyy puuttumaan ja ehkäisemään niitä.  Sosionomi kohtaa työssään niin väkivallan tekijöitä ja uhrejakin. Hyvän kohtaamisen kannalta olisikin olennaista ymmärtää asioita laajemmin, jottei työntekijänä yksinkertaista asioita tai -mikä pahinta- pidä asioita tabuina, joista ei voi puhua. Edistääkseen seksuaaliterveyttä ja ehkäistäkseen hyväksikäyttöä tulee sosionomin purkaa vammaisten ja ikäihmisten seksuaalisuuteen liittyvää tabua. Lastentarhanopettajiksi kouluttautuvien opintojen tulisi myös valmistaa heitä tekemään sukupuolisensitiivistä työtä ja edistää tasa-arvoa kuten varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjattu.    

SOPU ry ehdottaa, että seksuaalisuus ja sukupuoli otettaisiin selkeämmin osaksi opintoja ja että aihetta käsiteltäisiin laajasti ja monipuolisesti eri näkökulmista erillisellä 3 opintopisteen laajuisella kurssilla, joka järjestettäisiin mielellään ensimmäisenä opiskeluvuonna. Kurssin keskeiset oppimistavoitteet voisivat olla seuraavanlaiset:  

  • Opiskelija tunnistaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden ja niiden muotoutumisen yhteiskunnassa ja arjessa 
  • Opiskelija edistää yhdenvertaisuuden toteutumista ja moninaisuuden kunnioittamista työssään 
  • Osaa selittää seksuaalisen kehityksen ja seksuaalikasvatuksen merkityksen huomioiden psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen ulottuvuuden  
  • Opiskelija ymmärtää sukupuolen ja seksuaalisuuden merkityksen osana yksilön identiteettiä 

Kurssin kirjallisuudeksi sopisi mm. Sukupuolena ihminen – ei-binäärisiä ihmisiä (Nina Susi & Maiju Ristikari, Tammi 2018), Ehkä ne on senkin takia ollu hiljaa”. Ammattilaisten valmiudet kohdata sateenkaarinuoria ja huomioida moninaisuutta päihde- ja mielenterveystyössä (Hästbacka Noora & Sirén Inka), Käsikirja sukupuoleen (toim. Saresma, Rossi, Juvonen).  Ehdotamme lisäksi, että opettajille järjestettäisiin koulutusta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, jotta opinnoissa olisi kautta linjan inklusiivinen ja moninaisuuden huomioiva ote.  

 

Lähteet: 

Hästbacka N. & Sirén I. 2017. “Ehkä ne on senkin takia ollu hiljaa”. Ammattilaisten valmiudet kohdata sateenkaarinuoria ja huomioida moninaisuutta päihde- ja mielenterveystyössä (Hästbacka Noora & Sirén Inka). Nuorisotutkimusseura.  

Lehto S. 2018. Sukupuolivähemmistöjen kohtaaminen sosiaalialalla: Vertailu transihmisten ja sosionomiopiskelijoiden näkemyksistä. Sosiaaliala TAMK. Opinnäytetyö.   

National Association of Social Workers. 2017. Code of Ethics. Verkkosivusto.  

https://www.socialworkers.org/About/Ethics/Code-of-Ethics/Code-of-Ethics-English  

 

 

 

Sosionomiopiskelijoiden monipuoliset oppimismenetelmät

Sosionomiopiskelijoiden koulunkäynti on paljon muutakin kuin luennoilla istumista ja tentteihin lukemista. Opinnoissa on paljon toiminnallisia kursseja, joissa pääsee monipuolisesti tekemään työelämässä erilaisia itse suunniteltuja tuokioita ja osallistumaan erinäisiin projekteihin. Osana ammatillisen kasvun opintoja joukko kolmannen vuoden opiskelijoita pitivät toiminnallisen tuokion lokakuussa Antaverkan leirikeskuksessa leirillä olleille lapsille. Opiskelijoiden ohjaaman ohjelman tarkoituksena oli voimaannuttaa lapsia, antaa heille hyviä kokemuksia ja siten vaikuttaa heidän itsetuntoonsa myönteisesti. Lapset olivat 9-14-vuotiaita suomalaisia ja virolaisia lastensuojelulapsia ja he olivat tulleet Antaverkan leirikeskukseen My life’s adventure -FAD – seikkailupedagogiselle leirille, jonka tarkoitus on tuottaa elämyksiä ja onnistumisia sekä vahvistaa osallisuutta ja yhteisöllisyyttä -leirille lokakuussa.

– On tärkeää, että opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua käytännön projekteihin. Se vaatii kyllä hieman aktiivisuutta opiskelijoilta, mutta on todella hyödyllistä niin opiskelijoille kuin itse kohdejoukollekin, pohtii eräs opiskelija.

Ohjelma oli suunniteltu etukäteen ja muuttuviin tilanteisiin oli varauduttu. Lastensuojelun asiakkaana olevat lapset voivat olla herkempiä ja reagoida hyvinkin voimakkaasti yllättäviinkin ärsykkeisiin. Osa lapsista tuli Virosta ja kuuluivat venäjänkieliseen vähemmistöön, joten yhteistä kieltä ei ollut. Tämä tiedettiin jo ennalta ja siihen osattiin varautua. Kommunikointikielenä toimi elekielen lisäksi englanti, jota suurin osa lapsista ymmärsikin hyvin.

Miten tuokio sitten sujuikaan?

Yöllä ja aamulla oli satanut talven ensimmäiset lumet, joka hieman vaikeutti paikalle pääsyä ajoissa. Lapsille oli kerrottu opiskelijoiden tulosta, mutta silti ilmapiiri salissa oli aluksi hieman jännittynyt. Kaksi opiskelijaa olivat järjestämässä ja ohjaamassa muutenkin itse leiriä ja tämä auttoi selvästi tuokion alussa tunnelman luomisessa, kun mukana oli lapsille jo ennestään tuttuja kasvoja.

– Kyllä vähän jännitti mennä sinne, kun ei ollut mitään ennakkotietoja lapsista. Tuntu muutenkin oudolta vaan mennä sinne kesken leirin ja olla vain pienen hetken ja sitten vaan lähteä, kertoo eräs opiskelija.

Alkuesittelyjen jälkeen tiedusteltiin hieman lapsilta alkufiiliksiä hymiötarrojen avulla. Tarrojen perusteella lähes kaikki olivat hyvillä mielin. Alkupalautteen keräämisen jälkeen seurasi lyhyt alkuvoimistelu, jonka jälkeen seurasi tuolileikki sekä nimipeitto-leikki. Leikkien tarkoituksena oli toimia ”jäänmurtajina” joiden avulla tutustuisimme hieman lapsiin ja lapset tutustuisivat meihin. Lapset olivat alusta asti hyvin mukana. Nuoremmat lapset heittäytyivät leikkeihin innokkaasti ja alensivat selvästi vanhempien lasten kynnystä osallistua.

– Oli hienoa nähdä erään hieman ujon venäläispojan voittavan sen tuolileikin, kun se oli niin ylpeä itsestään sen jälkeen. Hänen hymystä ja ylväästä olemuksesta näki hänen olevan niin tyytyväinen itseensä, mikä lämmitti mieltä, muistelee eräs opiskelija.

Alkuleikkien jälkeen vuorossa oli leirilipun teko. Ajatuksena oli yhdistää jokaisen lapsen tekemä osa yhdeksi isoksi leirilipuksi. Leirilipun tekeminen osoittautui hyvin tärkeäksi koko leiriä ajatellen ja siitä tulikin leirin symboli.

– Oli ihana nähdä, kuinka hyvin lapset osallistu lipun tekemiseen ja niistä tuli niin oman näköisiä, muistelee eräs opiskelija.

Muutama lapsi ei halunnut osallistua tähän aktiviteettiin ja he vetäytyivätkin heti yläkertaan. Kuitenkin pienen suostuttelun jälkeen kaksi opiskelijaa saivat lapset ulos heidän kanssaan. Vaikka ulkona oleminen ei ollutkaan alkuperäisessä suunnitelmassa, se osoittautui hyväksi ideaksi. Juuri satanut lumi ja suojakeli mahdollistivat lumilyhtyjen tekemisen ulkona. Leirilipun valmiiksi saaneet lapset rupesivat hiljalleen tulemaan myös ulos ja liittyivät mukaan tekemään lumilyhtyjä. Hetken kuluttua meno yltyi hurjaksi lumisodaksi.

– Huomasi miten varsinkin ne kaksi poikaa kokeili minua aluksi heittäessään ensimmäisen lumipallon varovasti ja katsoivat hieman pelokkaina minua. No sitten kun ne huomasivat, etten suuttunut ja se olikin hauskaa, nii ne innostu ihan tosissaan, muistelee eräs opiskelija.

 

Loppupalaute kerättiin myös hymiötarroilla ja tarrojen perusteella ohjelma oli onnistunut. Joukossa oli vain yksi vihainen hymynaama, mutta syyksi selvisi se, kun lapsi ei ollut saanut annettua lumipesua kaikille osallistujille.

Mummon Kammari lahjoitti kaikille lapsille villasukat lämmittämään jalkoja ja nämä otettiinkin riemuisasti vastaan. Kuulimme jälkikäteen lasten pitäneen niitä haltioituneina jaloissaan koko loppuleirin ajan. Näinkin pieni asia voi jäädä ilahduttamaan pidemmäksi aikaa muistoksi leiristä.

Mitä päivästä jäi käteen?

Haastavinta päivässä oli opiskelijoiden mielestä sen ennalta-arvaamattomuus ja jatkuvasti muuttuvat tilanteet. Esimerkiksi aikataulu oli muuttunut aiemmin sovitusta ja tuokiolle olikin lyhyempi aika varattuna. Etukäteisvalmisteluihin meni myös yllättävän kauan ja vieraassa paikassa tavaroita joutui etsimään kauankin. Myös lasten mahdollinen kieltäytyminen osallistumisesta toimintaan tulisi muistaa huomioida, jotta ohjaajia riittäisi joka paikkaan niin kuin tässä tuokiossa tapahtui.

– Suunnitelmia pitää pystyä muuttamaan lennosta. Sitten tulee hyväksyä se, ettei kaikkiin kysymyksiin saa aina vastauksia. Muuttuvia tilanteita ja epävarmuutta tulee pystyä sietämään tällaisissa projekteissa, pohtii eräs opiskelija.

 

 

Kielimuuri oli myös haaste, mutta ei ylitsepääsemätön asia. Yhteisen kielen puuttuminen ei lopulta vaikuttanut toimintaan paljoa, vaikka etukäteen tilanne oli monia mietityttänyt. Ilman yhteistä kieltä touhuaminen onnistui hyvin ja lapset keskenäänkin leikkivät sujuvasti ilman samaa äidinkieltä. Toiminta oli tietenkin myös osattu suunnitella ottaen huomioon tämän seikan, mikä edesauttoi toiminnan sujuvuudessa.

– Yhteisen kielen puuttuminen oli hyvin opettavaista. Siinä tajusi konkreettisesti vuorovaikutuksen olevan niin paljon muutakin kuin puhumista. Tuli semmoinen fiilis, et tässä ollaan yhdessä ja touhutaan. Ei tarvita puhetta, kertoo eräs opiskelija.

– Välillä tuntui, että lapset ymmärsivät hyvin sanomamme, mutta eivät vain halunneet olla ymmärtävinään, nauraa toinen opiskelija.

 

 

Kehityksen pystyi selvästi näkemään lapsista, kun alussa hiljaiset ja arat lapset olivat rentoja toiminnan loppuessa. Pois lähteminen tuntui monesta opiskelijasta ikävältäkin, kun näki lasten niin nauttivan selvästi meidän läsnäolosta. Monet lapset tulevat hyvinkin rankoista olosuhteista ja luottaminen vieraisiin aikuisiin ei ole itsestään selvyys. Luottamus oli voitettu.

– Kuulimme jälkikäteen lasten olleen hyvin iloisia koko loppupäivän ja olimme selvästi saaneet tuotua hieman lisää iloa heidän päiväänsä. Joskus voidaan tarvita hyvin pieniä asioita saadakseen aikaan jotain suurta, kertoo hymyillen eräs opiskelijoista.

– Se lapsista näkyvä riemu oli mahtavaa. Sitä lasten iloa ja riemua niiden silmistä ei voi edes kuvailla. Oli hieno nähdä, miten he alkoivat selvästi luottamaan meihin. Meillä oli tosi kivaa yhdessä, summaa toinen opiskelija.

Kirjoittanut sosionomiopiskelijat Jonna Laitinen ja Oskari Heimonen

Kansainvälistä yhteistyötä, seikkailupedagogiikkaa ja Muumilaakso – Sosionomiopiskelijoiden oppimista koulun seinien ulkopuolella

Tampereen ammattikorkeakoulun lehtori Tapio Salomäki kävelee käytävää pitkin kohti meitä kahvikuppi kädessään: nyt hän on valmis kertomaan meille aiheesta ”My life’s adventure- FAD”. Istumme sosiaalialan lehtoreiden huoneessa, jossa sisustus on sekoitus montaa eri tyyliä, ja kuulemme selityksen sille, miksi niin on. Tämän jälkeen katsomme listastamme ensimmäisen kysymyksen: mistä oikein on kyse? Tähän kysymykseen vastatessa Salomäki vastaa kaikkiin seuraaviinkin kysymyksiin. Huomaa, että hän on innoissaan asiasta, ja tähän löytyy hyvä syykin: Salomäki istui itsekseen alas hiihtolomalla 2017 ja laittoi hankehakemuksen vireille. Hänellä on omia kontakteja Viron lastensuojeluyksiköihin jo entuudestaan, ja nimenomaan näitä kontakteja hän sai mukaan hankkeen yhteistyökumppaneiksi. TAMKin ollessa mukana hankkeessa luonnollisesti myös muutamat sosionomiopiskelijat pääsevät toteuttamaan projektia.

Mikä on FAD? FAD on hankeohjelma, joka on osa Pohjoismaiden ministerineuvoston tukemaa Nordplus Horizontal- hanketta. Horizontal- hankkeessa edellytys on, että Pohjoismaiden eri maat toimisivat yhteistyössä, jonka vuoksi Suomen yhteistyökumppaneina hankkeessa ovat Viro ja Latvia. Hankkeen tarkoituksena on seikkailupedagogisin menetelmin mahdollistaa 12 lastensuojelulapselle (Suomesta ja Virosta) ”My life’s adventure”, elämäni seikkailu. Lapset ovat iältään 9-14-vuotiaita, ikänsä puolesta putoamis- ja syrjäytymisvaaran alla. Suomessa yhteistyökumppaneita TAMKin lisäksi ovat Akaan lastensuojeluyksikkö RAIDE ja Turusta perhekuntoutusyksikkö Lauste sekä konsultoivaa roolia hoitava KOTA ry. Virosta mukana on Tarton lasten turvakoti sekä Maarjamaa Hariduskolleegium (erityiskoulu, Kaagvere) sekä evaluoijina Latvian Riikasta RISEBA yliopisto yhdessä VICTORIA ammatillisen koulun kanssa.

Miksi tällainen hanke? Salomäki vastaa kysymykseen kolmesta näkökulmasta, joista ehdoton ensimmäinen on lapset. Hankkeen taustalla on ajatus siitä, että lapset ovat alisuoriutujia ja heillä voi olla vaikeuksia tavallisen koulunkäynnin kanssa. Non-formaalit kasvatukselliset tilanteet tukevat lasten oppimista ja saavat aikaan onnistumisen kokemuksia. Voisiko voimaantumisen kokemus non-formaaleissa kasvatustilanteissa edesauttaa oppimista myös informaaleissa kasvatustilanteissa, pohtii Salomäki. Projektin tavoitteena on seurata, näkyykö lapsissa myönteistä muutosta seuraavan puolen vuoden aikana, kun toiminta on aktiivisesti heihin pureutuvaa.

Opiskelijoiden näkökulmasta hankkeen parasta antia on päästä suunnittelemaan ja järjestämään aktiviteetteja kuulemalla lasten ääntä ja näin saaden heidän osallisuutensa nostettua toiminnan keskiöön. Jos muutosta lapsissa ei tapahdu ja maailmaa ei saada ainakaan näkyvästi parannettua yhdenkään lapsen kohdalta, on tämän asian sietäminen ja käsittely oppimisen kokemus opiskelijoille. Kokonaisuudessaan hankkeeseen osallistuvat opiskelijat oppivat projektityöstä, verkostoitumisen tärkeydestä sekä epävarmuuden sietämisestä. Projektioppimisen hyötyjä ja karua arkea Salomäki havainnollistaa seuraavasti: Jos palosammutusta harjoitellaan ämpärissä palavaan tuleen, on siitä tiettyyn rajaan asti hyötyä. Mutta sitten, kun mennään kentälle ja edessä on palava auto, tulee asioiden syvyys, vakavuus ja nöyryyden tarve esille.

Näiden lastensuojelulaitoksissa työskentelevien ja leirillä mukana olleiden ohjaajien kannalta katsottuna tarkoitus on pureutua syvemmälle lasten osallisuuteen myös omassa arkityössä. Jos hankkeen aikana työntekijöiden ajatukset kääntyisivät lasten ideoiden torppaamisen sijaan siihen, onko jokin tapa saada toteutettua asia, olisi se hienoa. Olisi hyvä oppia näkemään enemmän

mahdollisuuksia kuin uhkia. Tämä ei siis tarkoita sitä, että työntekijät tällä hetkellä torppaisivat jokaisen mahdollisen toiveen, vaan sitä että lasten osallisuuden vahvistamista ei liikaa voi harjoittaa. Lausutaanhan YK:n ihmisoikeussopimuksen §12 lapsen kuulemisesta. Lapsilta on kysytty toiveita hankkeen toteuttamiseen liittyen, jotta heidän osallisuutensa on voinut nousta esiin alusta alkaen. Salomäki miettii, kuinka tiivistäisi ajatuksensa näköalojen avartamisesta lyhyeksi lauseeksi. ”Työntekijät pliis, älkää laitostuko.”

Käytännössä hankkeen kulku on: alkuseminaari yhteistyötahoille syyskuussa 2017, seikkailupedagoginen leiri lapsille Tampereella lokakuussa 2017, väliseminaari tammikuussa 2018, seikkailupedagoginen toimintajakso lapsille Viron Tartossa keväällä 2018 sekä loppuseminaari toukokuussa 2018. Seuraavana on siis vuorossa seikkailua lapsille. Salomäki määrittelee, että ”seikkailu on jotain mikä sytyttää, innostaa ja saa ylittämään itseään”. Vuorossa ei siis ole kalliokiipeilyä, vaan ”softia” toimintaa erilaisten tilanteiden ja tehtävien muodossa. Tästä lokakuun leiristä ja sen kulusta tulossa vielä myöhemmin erillinen kirjoitus.

Tampereen toimintajakso on narratiivisen idean, Muumipapan seikkailujen, ympärille rakennettuja yhteneviä tehtäviä, eikä pelkästään irrallisia toimintoja. Muumimuseo, metsäretki ja leirilipun tekeminen yhdessä ovat esimerkkejä siitä, mitä tuleman pitää. Mutta miten Muumit nyt eksyi mukaan tällaiseen hankkeeseen? Muumipapalla on kokemus lastenkodista, kun hänet hylättiin orpona lastenkodin portaille. Myöhemmin hän siirtyi asumaan Muumilaaksoon, joka on levon ja rauhan tyyssija. Antaverkan leirikeskuksesta Ylöjärvellä tehdään lapsille oma Muumilaakso, jossa he voivat rauhoittua ja ladata akkuja sekä valmistautua tuleviin seikkailuihin, joita toimintajakso tuo mukanaan. Salomäki kääntää ajatuksen toimintajaksosta opiskelijoiden koulumaailmaan, ja opiskelijoiden Muumilaaksoon, kouluun: koulun on oltava rauhan tyyssija, melkein jopa tylsäkin paikka, jotta on mahdollista lähteä opiskelujen lomassa mukaan esimerkiksi tällaiseen projektiin. Jos koko ajan tarvitsee murehtia jatkuvasti muuttuvia tilanteita koulussa, ei yhteistyökuviot esim. työelämän kanssa ole juuri mahdollisia. ”Jos TAMK haluaa toimia talon ulkopuolella, on sen oltava joustava osapuoli”, toteaa Salomäki. Haastattelun lopuksi hän sanoo aforismin, joka jää hyvin mieleemme varsinkin Muumilaakso- ajatuksen avaamisen jälkeen: ”Rutiineja pitää vahvistaa, jotta voidaan ottaa riskejä ja rikkoa rutiineja”.

Kirjoittanut sosionomiopiskelijat Eveliina Huhtala ja Katariina Kaskinen

Moduliesittelyt

Toisen vuoden opiskelijoilla on kohta edessään modulivalinnat! Halusimme helpottaa teitä ja tulevia toisen vuoden opiskelijoita näissä valinnoissa pyytämällä muutamaa kolmannen vuoden opiskelijaa avaamaan heidän suorittamia moduleita.

 

Varhaiskasvatus ja päivähoito

Kirjoittanut Outi Ferreira

Moduli on ajatuksia herättävä ja se pohjustaa tulevaa harjoittelua. Teemoina oli mm. leikin merkitys, lapsen kehitys ja oppiminen sekä lapsen kohtaaminen. Kurssi jaettiin kahteen eri opettajien pitämään osaan ja molemmat opettajat kävivät läpi tärkeäksi katsomiaan asioita meidän sosionomien näkökulman kehittämiseksi tulevina varhaiskasvattajina. Paljon oppimisesta on itsestä kiinni ja niin myös tässä modulissa. Omien ajatuksien ja kysymysten pohdinta on tärkeää ja niitä on hyvä myös esittää tunnilla, jolloin niitä voidaan pohtia yhdessä ja kaikki saavat lisää näkökulmia toimintaansa. Kurssi on hyvä käydä tentteineen ennen kevään harjoittelua, sillä harjoitteluaika on raskasta. Kurssi tuottaa myös hyvää teoreettista pohjaa tulevalle tekemiselle. Miksi alle 3 -vuotiailla leikki tarvitsee vielä tukea? Tai esimerkiksi mitä lastentarhanopettajan tulee työssään huomioida.

 

Lastensuojelu ja perhetyö

Kirjoittanut Lotta Lauri

Lastensuojelun ja perhetyön moduli oli vaativa, mutta sitäkin palkitsevampi. Modulissa käsiteltiin lastensuojelun kenttää aina ehkäisevästä perhetyöstä lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuoltoon. Modulin luentopäivät koostuivat opettajien luentojen lisäksi työelämävierailijoiden puheenvuoroista ja erilaisista yhteisistä keskustelufoorumeista. Lisäksi moduliin liittyi paljon itseopiskelua ja välitehtäviä. Lopputenttiä modulista ei ollut, vaan jokaisen tuli koota modulin teemoista osaamissalkku, joka palautettiin kurssin lopuksi. Jokaisen tuli myös valita jokin lastensuojelun erityiskysymys, johon tutustui itsenäisesti. Tähän liittyi itsenäinen vierailukäynti jossakin erityiskysymystä koskevassa paikassa. Erityiskysymykset käsiteltiin omalla ajalla pienryhmissä ja ryhmän keskustelu liitettiin omaan salkkuun oman erityiskysymyksen pohdinnan perään. Moduli antoi kattavan kuvan perhetyön ja lastensuojelun kentästä ja siihen kuuluvista vaiheista ja palveluista. Lisäksi se antoi mahdollisuuden syventyä itseä kiinnostaviin aiheisiin ja ilmiöihin sekä mahdollisuuden imeä tietoa lastensuojelun ammattilaisilta ja heidän kokemuksistaan.

 

Nuoriso- ja aikuissosiaalityö

Kirjoittanut Assi Kallio

Moduli koostui lähiopetuskerroista, kirjatentistä ja erilaisista pienemmistä tehtävistä sekä laajemmista tehtäväkokonaisuuksista. Näitä tehtäviä tehtiin osittain yksin ja osittain parina tai ryhmässä. Tehtävät avasivat ainakin itselleni paljon paremmin nuoriso- ja aikuissosiaalityön rakenteita. Suuri osa moduliin käytetystä ajasta koostui laajemmasta ryhmätoteutuksesta, joissa opiskelijoilla oli valittavanaan kaksi erilaista toteutusta: Visitor-hanke tai kirjallisuusopintopiiri. Erilaisten toteutuksien vuoksi näiden kahden ryhmän välillä oli toteutuksissa ja ajankäytössä toki paljon eroavaisuuksia. Nuoriso- ja aikuissosiaalityön moduli oli mielestäni mielenkiintoinen pläjäys, vaikkakin laajan kokonaisuuden takia asioihin ei päästä paneutumaan välttämättä kovinkaan syvälle. Modulista päällimmäisenä mieleen jäi Visitor-toiminta, joka muodosti itselleni laajemman kuvan rikoksen uhrien sekä syytettyjen ja todistajien oikeuksista ja velvollisuuksista, sekä oikeusprosessista ylipäätään. Suosittelen modulia niille, jotka haluavat tarkemman käsityksen ja tietoa erityisesti aikuissosiaalityön kentästä, sillä tähän alueeseen keskityttiin ainakin meidän moduli-opinnoissamme.

 

Vammaistyö

Kirjoittanut Roope Tormulainen

Vammaistyön modulissa tutustuttiin vammaistyöhön perusteellisesti. Kurssilla käsiteltiin vammaistyöhön liittyviä lakeja ja asioita pohdittiin eettisestä näkökulmasta. Modulissa järjestettiin myös tutustumisretkiä erilaisiin vammaistyötä harjoittaviin työpaikkoihin (itse kävin mm. Resonaarissa). Moduli huipentui kehitysvammaisille nuorille suunnatun kurssin järjestämiseen, jossa keskusteltiin nuoruuteen liittyvistä asioista. Modulista jäi paljon käteen ja päähän. Moduli antoi hyvät valmiudet lähteä pohtimaan vammaistyöhön liittyviä asioita vielä lisää. Suosittelen ehdottomasti kaikille asiasta kiinnostuneille!

 

International Studies and Multicultural Social Work

Kirjoittanut Jenni Yli-Perttula

Keväällä 2017 yksi suurimmista haaveistani toteutui ja suuntasin nokkani kohti Alankomaita, kaupunkia nimeltään Nijmegen. Siellä vietin lukukauden vaihtarina opiskellen kansainvälistä sosiaalityötä. Heti ensimmäisenä haluan sanoa jokaiselle ulkomailla opiskelua harkitsevalle; menkää, kokekaa ja kasvakaa! Näitä ette nimittäin voi välttää reissullanne. Reissun aikana olen saanut vastauksia, olen tutkinut, pohtinut, keskustellut ja kysynyt. Alankomaiden lisäksi olen tutustunut lukemattomiin toisiin kulttuureihin, oppinut toisten kotimaista ja historiasta. Olen aina ollut tiedonjanoinen ja halunnut ymmärtää. Nyt olen saanut hurjasti enemmän mahdollisuuksia siihen ja on pelottavaa huomata, kuinka vähän tiedän maailmasta ja kuinka paljon haluan ymmärtää enemmän. Tekemäni opinto-ohjelma on uusi ja valitettavasti sen huomasi käytännön järjestelyissä ja opintojen sisällössä. Hyvää siinä oli kuitenkin hurjasti, enkä usko, että olisin voinut saada näin vahvaa monikulttuurisen sosiaalityön oppia Suomessa. Toisten vaihtareiden kanssa jaetut ajatukset ja keskustelut antoivat valtavasti uusia näkökulmia. Uskon nyt olevani valmiimpi työskentelemään alallamme, joka on aina ja kaikkialla monikulttuurinen. Lukukauteni vaihtarina teki minusta vahvemman ja herkemmän ihmisen sekä avarakatseisemman ja ymmärtävämmän ammattilaisen. Modulini piti siis sisällään aikas paljon. Kaikkea oppimaani on mahdotonta kirjoittaa sanoiksi, mutta sen tiedän, että suurimman oppini sain toisilta opiskelijoilta. Lähes viralliseksi muodostunut Erasmus-tiivistys kuuluukin ”It’s about the people” ja niin se todellakin on.

 

 

Kaikista moduleista emme saaneet valitettavasti kirjoittajaa, mutta toivottavasti näistä on teille apua. Muistakaa siis vinkata kaverillekkin!

Mukavaa syksyä teille kaikilla ihanuuksille!

-Aija, kopo <3

Fiiliksiä ensimmäisestä opiskeluvuodesta

Tällä kertaa postauksen on kirjoittanut ensimmäisen vuoden opiskelija Tommi Vaittinen.

 

”Nouseppa kyytiin, matka alkaa

 

Melko tarkalleen vuosi sitten istuin TAMK:n isossa auditoriossa valintakokeissa. Se oli alkusysäys matkalle, jonka merkitystä oli mahdotonta aavistella etukäteen. Heinäkuussa saatu tieto opiskelupaikasta räjäytti pankin. Koin itseni erittäin etuoikeutetuksi ja onnekkaaksi päästessäni opiskelemaan sosionomiksi juurikin Tampereella. Fiilis oli elokuussa edelleen yhtä korkealla, kun tapasin ensi kertaa tulevat kohtalotoverini. Alalla vaadittavat ominaisuudet ja persoonallisuus aiheuttivat oman roolin ison muutoksen. Ennen olin tottunut olemaan kahviporukoiden sosiaalisin ja puheliain kaverin, mutta nyt olin ympäröitynä 25 samankaltaisella. Se oli hämmentävää sekä kiehtovaa. Monella oli sama tunne. Tutorimme Suvi ja Mette ohjailivat taitavasti ryhmäytymisen raiteilleen ja vauhti vain kiihtyi syksyn mittaa. Harvoin tulee koettua noin vahvaa ryhmähenkeä ja sen voimauttavaa vaikutusta. Vapaa-ajan tapahtumilla oli, varsinkin alkuun, tärkeä rooli ryhmän fiilisten läpikäymisessä koulun ulkopuolella.

Tiukkaa eettistä pohdiskelua pehmensivät draama-tunnit, joissa pääsimme kurkistaman piikkisian mielenmaisemaan. Se alkoi olemaan tarpeenkin marras- joulukuun tienoilla, kun deadlinet painoivat kunnolla niskaan ja vuorokaudesta alkoivat tunnit käydä vähiin. Siinä kohtaa ei halunnut kuulla sanoja; ”olisit tehnyt heti kurssin alussa, kun oli aikaa”. Tiedon suhteen nälkä kasvoi syödessä. Jatkuvasti tuli vastaan kiinnostavia aiheita ja kannoin kirjastosta alan kirjoja kotiin kasakaupalla, ilman realistista mahdollisuutta lukea kaikkea. Näin kesäloman lähestyessä toivo lukuajasta herää taas. Vuoden mittaa heräsi myös kunnianhimo oman osaamisen suhteen. On helppo ymmärtää, miten merkittävää tulevaisuuden työni on ihmisen kannalta ja näin ollen haluan olla ammattilaisena tosi hyvä ja tehdä asiat oikein. Sen faktan edessä täytyy kyllä nöyrtyä, että tällä alalla ei koskaan ole valmis, eikä tule tietämään kaikesta kaikkea. Työura tulee olemaan jatkuvaa oppimista.

Eri asiakasryhmiä ja työkenttiä pohdittaessa tuli vastaan hauska ilmiö, jonka useampikin luokkatoverini jakoi. Olo oli kuin lapsena irtokarkkikaupassa jolloin olisi halunnut maistella vähän kaikkien kippojen karkkeja mutta rahat riittivät vain muutamaan. Meille tuli juurikin fiilis, että on pakko päästä kokeilemaan mahdollisimman moniin erilaisiin paikkoihin, koska ne kaikki vaikuttavat kiinnostavilta ja potentiaalisilta työskentelykohteilta. Omalla aktiivisuudella ja esim. vapaaehtoistyön ja tietty kesätöiden kautta pääsee kyllä maistelemaan enemmän kuin pelkät harjoittelut tarjoaisivat. Ja kannattaakin. Harjoittelu oli monille ylipäätään ensikosketus alan töihin. Suurimmalla osalla jännityksen korvasi hyvin pian innostus ja positiivinen yllätys miten hyvin oma persoona sopi tälle alalle. Vaikka, kuten harjoittelu toi hyvin esille, sosionomin työkenttä on hyvin monikasvoinen, niin silti ihmisen kohtaaminen ja vuorovaikutus ovat kaiken ytimessä.

Tässä kun nyt miettii taaksejäänyttä vuotta valintakokeista lähtien, niin on kyllä hemmetin hyvä fiilis. Vuosi on tarjonnut paljon erilaisia tapoja nähdä sekä käsitellä asioita. Itse olen kokenut sen valtavana rikkautena. Kun malttaa ottaa tietoa vastaan ja haastaa omat näkemykset voi kehittyä ihmisenä. Olen tavannut myös paljon hienoja ihmisiä. Eikä pelkästään omat luokkakaverit vaan myös muiden vuosiluokkien porukka sekä opettajat. Unohtamatta ainejärjestömme Sopun teräksistä toimintaryhmää. H0-käytävä on sossujen kotipesä. Sieltä löytyy aina tuki ja turva. Ja lopuksi vielä pointsit Campusravitan työntekijöille. Ilman raasteitanne olisi keripukki iskenyt jo vuoden vaihteessa. 🙂

 

Onneksi tämä matka on vasta alussa!

Tommi Vaittinen, 16SOB”

Hallituslaiset esittäytyy & alkuvuoden kuulumisia

Puheenjohtaja, Onni Westlund

Moro,

olen Onni Westlund, koko ikäni Tampereella asunut, kolmannen vuoden sosionomiopiskelija ja toimin toista kautta SOPU ry:n hallituksessa.

Vuonna 2016 toimin kulttuurivastaavana, ensimmäisestä toimivuodesta innostuneena jatkankin tänä vuonna hallituksen puheenjohtajana. Tavoitteeni puheenjohtajana, yhdessä muun hallituksen kanssa, on luoda puitteet joissa TAMKin sosionomiopiskelijoilla on hyvä olla ja mukavaa tekemistä. Sosionomiopiskelijoiden edunvalvonta, erilaiset tapahtumat ja mukavat tempaukset arjen keskellä ovat osa asioista joita haluan olla mukana toteuttamassa. Koulun ohella teen töitä lastensuojeluun liittyvien asioiden parissa. Vapaa-ajalla tykkään käydä kattomassa keikkoja, olla kavereiden kanssa, katsoa tv-sarjoja ja elokuvia.

Kaikissa mieltä askarruttavissa asioissa voi laittaa viestiä tai kysyä käytävillä, mua ei kannata pelätä vaikka sahaan h-käytävää edestakaisin puhelin kädessä mustiin pukeutuneena. 😀

 

Varapuheenjohtaja, Tiia Lempinen

 

Terve!
Mää oon Tiia, 22 vuotta, Sopun varapuheenjohtaja aka liikkuva agentti vuosimallia 2017. Sosionomiksi opiskelen kolmatta vuotta, Sopun hallituksessa toimin nyt toista kautta. Sopuhommien lisäksi oon tänä vuonna Tamkon edustajiston jäsen, sekä toimin Tamkon keskusvaalilautakunnassa.
Toivoisinkin, että tänä vuonna Sopu olis mukana edistämässä etenkin sosiaalialan opiskelijoiden yhteisöllisyyttä, sekä rohkaisemassa opiskelijoita vaikuttamaan entistä enemmän omien etujensa toteutumiseen koulussa.
Mun lempparipuuhia on rumien kansikuvien tekeminen muiden asioiden välttämiseksi, muka-hauskojen läppien keksiminen ja rallienglannin puhuminen. Innokkaana odotan, millaista kaikkea jänskää keksitään tänä hallituskautena! Nähhään ku tavataan! 

 

 

 

Sihteeri-rahastonhoitaja, Vilma Säynäjäkangas

Terve! Oon Vilma, 23-vuotias kolmannen vuoden sosionomiopiskelija. Viime vuonna toimin SOPU ry:n tiedotusvastaavana ja tänä vuonna siirryn sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi. Toivon, että Sopun toiminta auttaa ihmisiä verkostoitumaan ja saamaan vielä enemmän irti sekä opinnoista että opiskelijatoiminnasta. Hallituslaisena pyrin olemaan helposti lähestyttävä ja tahdon olla mukana järjestämässä toimintaa, johon kaikilla on kiva osallistua!

Koulun lisäksi käyn duunissa Hesburgerissa ja pari kertaa oon myös sijaistanut lastensuojelun puolella. Vapaa-ajalla tasapainottelen Netflixin katselun ja reissaamisen välillä. Mua viehättää spontaanius, sopivasti hullut ideat ja mahdollisimman rumat kaksoisleukakuvat. Arvostan avoimuutta, rakastan mun kissahaalaria ja mun toteemieläin on Bridget Jones.

 

 

 

 

 

Koulutuspoliittinen vastaava, Aija Nurminen

Moikka moi! Mää oon Aija, 23v, toisen vuoden sosionomiopiskelijatyty ja toimin tällä kaudella Sopun kopona eli koulutuspoliittisena vastaavana. Tavoitteenani on kopona saada teidän sopulaisten äänen kuuluviin. Jos tuntuu, että kommunikointi mun kanssa ei oikein suju, Suomi-Turku-Suomi sanakirja on hyvä pitää mukana ;). Tulevaisuudessa mua kiinnostaa työskennellä ympäristössä, mikä olisi avoin, reilu ja yhteisöllinen. Näitä piirteitä haluan siksi myös korostaa kaikkien TAMKin opiskelijoiden kesken. Joten repikää vaan hihasta tai ottakaa muuten yhteyttä, jos teille tulee jotakin kysyttävää tai haluatte rupatella muuten vaan! 

 

 

 

 

 

 

Viihdevastaava, Salla Sillanpää

Mää oon Salla, 23v, toisen vuoden sosionomiopiskelija. Toimin kaudella 2017 Sopun viihdevastaavana. Mut saa syttyyn intohimosuus, itsevarmuus ja siivet mediumina (hottikin käy jos ihan villiinnyn). Teen töitä lastensuojelussa ja vapaa-ajalla toimin vapaaehtoistyössä tukihenkilönä sekä perhekummina. Mää arvostan elämässä perhettä sekä ystäviä ja pyrin onnellisuuteen. Odotan tältä kaudelta Tamkin sosionomiopiskelijoiden yhteisöllisyyden kasvua ja yhteistyötä muiden ainejärjestöjen kanssa! Tehdään yhdessä tästä vuodesta mahtava 👍

 

 

 

 

 

 

Kulttuurivastaava, Venla Niemissalo

Moikka! Oon Venla, toisen vuoden sosionomiopiskelija. Sopun hallituksessa toimin nyt ensimmäistä kautta kulttuurivastaavana. Mun hommana on hankkia opiskelijoiden univormu eli haalarit ja järkätä holitonta tapahtumaa biletyksen lisäksi. Hain hallitukseen, koska koen itse saaneeni Sopulta paljon sisältöä omaan opiskelijaelämääni, ja haluan olla luomassa mukavaa opiskeluympäristöä myös kaikille muille. Tärkeintä elämässä mulle on perhe, ystävät, oma aika ja Hesen paprikamajoneesi.

 

 

 

 

 

 

Yhdyshenkilö- ja tuutorivastaava, Linda Haapajoki

 

Mun nimi on Linda ja oon toisen vuosikurssin opiskelija. Toimin hallituksessa tuutorointivastaavana ja yhdyshenkilönä. Tulevaa vuotta ajatellen mun tavoitteena on lisätä järjestön aktiivisuutta hyväntekeväisyyden saralla. Meiltä pieni panostus voi olla jollekkin toiselle jotain merkittävää! Kaikkee hyvää, nähdään käytävillä ja tapahtumissa! 🙂

 

 

 

 

 

 

 

Ulkosuhdevastaava, Annakaisa Lyyski

 

Hellurei tässä Annakaisa alias Ankku, 22v ja opiskelen toista vuotta Sosionomiksi. Meitsi toimii Sopussa nyt toista vuotta ja innolla ootan tulevaa, sillä oon onnellisessa asemassa että pääsen toteuttmaan ihan uusia asioita ollessani Sopun Ulkosuhdevastaava. Tarkoitukseni on siis luoda ja ylläpitää hyviä suhteita myös Tamkin ulkopuolelle esim. ammattiliittoihin ja työelämään sekä muiden koulujen ainejärjestöihin. Jos haluat tähän hommaan on teillä jotain ideoita nii meitsille kannattaa vinkata, otan ehdotuksia mielelläni vastaan.

 

 

 

 

 

 

Tiedottaja ja kv-vastaava, Outi Ferreira

 

Hola kaikki. Oon Outi, 25v. ja opiskelen 2. vuotta sosionomiks. Vuoden 2017 toimin Sopun hallituksen kansainvälisyysvastaavana ja toisena tiedottajana.

Oon 5 vuoden kokemuksella tarjoilijana/baaripirkkona ja teen nuorisososiaalityötä sijaisuuksien ja vapaaehtoistyön kautta.

Koen itselleni ihmisten välisen ilmapiirin tärkeäksi, joten haluan panostaa kouluympäristömme avoimuuteen ja yhteistyöhön kaikkien sosionomien kanssa. Arvostan ihmisiä, jotka pyrkivät aina eteenpäin ja kuitenkin osaavat elää päivä kerrallaan. Tähän itsekkin pyrin, vaikka välillä yritykseksi on jäänyt, mutta niistä oppii.

Oon aina avoin uusille haasteille ja yllytyshullu kaikelle hauskalle. Tulkaa jutulle rohkeesti.

 

 

Tiedottaja, Elisa Ranta

 

Hei! Mie olen Elisa, parikymppinen ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija. Toimin 2017 SOPUn hallituksessa toisena tiedottajana. Mukaan toimintaan minut sai lähtemään aikaisempi kokemus ja kiinnostus hallitustoiminnasta sekä viime vuoden tapahtumissa ja päivystyksissä vallinnut rento, innostava ja avoin tunnelma. Sitä samaa fiilistä haluan olla luomassa tänäkin vuonna. Lähtöjään olen Rovaniemeltä, kylmästä ja ankeasta porojen valtakunnasta, joten multa voi tulla vaikka kyseleen onko se joulupukki oikeesti olemassa vai ei.

 

 

 

 

 

 

Alkuvuoden kuulumisia

Tämän vuoden hallitus valittiin vuoden 2016 marraskuussa, joulukuussa tavattiin tulevaa hallituskautta suunnitellen sekä toimintaan perehtymisen merkeissä.

Varsinainen toimikausi alkoi tämän vuoden alusta ja siitä asti ollaan paiskittu kovasti hommia. Hallitus aloitti vuoden kokoustamalla ja ryhmäytymällä mökillä viikonlopun ajan, viikonlopusta voi lukea enemmän linkin takaa: Mökkiviikonloppu . Osa hallituksen jäsenistä osallistui Tehyn järjestämään ”Osaava opiskelijayhdistys” – koulutusviikonloppuun, koulutus tarjosi paljon uutta ja hyvää tietoa yhdistystoiminnasta sekä vahvisti jo olemassa olevia hyviä asioita. Koulutuksesta tarttui mukaan myös uusia yhteistyökumppaneita, näistä myöhemmin lisää. Erilaisia edustustehtäviä on kertynyt mm. sosionomikoulutuksen yksikön kokouksissa, yhteistyökumppaneiden tapahtumissa ja yhteisissä tapaamisissa. Alkuvuoden isoin yksittäinen tapahtuma oli Sosionomin työ nyt ja tulevaisuudessa -tapahtuman järjestelyissä mukana olo sekä iltatapahtuman järjestäminen. Niin päivä kuin iltakin olivat oikein onnistuneita ja tälle onkin jatkoa tulevaisuudessa.  Alkuvuoden aikana olemme myös järjestäneet kymmenkunta päivystystä h0-käytävällä joissa meininki on ollut mukavan yhteisöllinen. Täysin uusia asioita ovat myös h0-käytävältä Sopun infoseinä ja palautelaatikko. Pitkän ja ison työn jälkeen myös nettisivut saatiin vihdoin pihalle!

Alkuvuosi on siis lähtenyt oikein mukavasti käyntiin eikä vauhti ole hidastumassa. Kaikenlaista kivaa ollaan järjestämässä, maaliskuussa pyritään myös tekemään hallitustoimijoita tutummaksi kaikille eli nyt viimeistään kaikki kanavat seurantaan. Laitetaan myös piakkoin jäsenkyselyä tulemaan, kyselyn avulla koitetaan varmistaa, että toiminta vastaa jäsenistön tarpeita.

Suurin kiitos alkuvuodesta kuuluu kaikille meidän jutuissa mukana olleille ihmisille. Yhdessä saadaan aikaan ikimuistoisia hetkiä!

-Sopun hallitus 2017

VIIHTIS JA KOPO ITÄMEREN AALLOILLA

 

Olipa kerran maanantai, päivämäärältään 6.2.2017. Tässä tarinassa on kysymys Itämeren aaltojen liplatuksesta, buffetpöydän huumaavista tuoksuista sekä humalluttavasta valkoviinistä ja tietenkin paita yltä päältä hiestä märkänä seksivalistusta pitävästä Robinista. Toisin sanoen kyseessä on Suomen suurin opiskelijaristeily GOOM 2017.

Viihtis ja Kopo lähtivät kyseisenä maanantaina Team Ahman voimin Onnibussilla kohti Turun satamaa. Samaiseen bussiin oli eksynyt muutama muukin haalarikansalainen, jokainen yhtä täpinöissään tulevasta matkasta. Hassua Onnibussissa oli se, että sen wc oli varmastikin tarkoitettu joillekin pienille ihmisille, jotka eivät ole pukeutuneet erittäin käytännöllisiin opiskelijahaalareihin. Vaihtoehtoina oli joko pidätellä tai suorittaa sellainen mestariteos, josta itse Houdini olisi ylpeä.

Jo satamaan tullessa ymmärsimme, mihin olimme itsemme laittaneet, kun monta kuukautta aiemmin olimme lippumme tälle GOOMille ostaneet. Joka puolella pomppi humaltuneita puolialastomia ihmisiä ja meno oli muutenkin kuin sirkuksessa. Kopo kävi noutamassa tiskiltä liput, ja tajusimme että se on menoa nyt.

Laivaan päästyämme kävimme ensitöiksemme hakemassa herkkuja verovapaasta. Kaikki riutuneet kuntokuurilla olevat Team Ahmalaiset olivat kuin pikkulapsia karkkikaupassa pyöriessään herkkujen keskellä. Street food buffet sen sijaan oli kuin pieni häkki, johon oli päästetty kaikki eläintarhan eläimet samaan aikaan. Lasit kaatuilivat, juomat läikkyivät, persposket vilkkuivat ja saipa sieltä muutama melkein lettuaan esittelevä tytöntylleröinen häädönkin kohti untenmaita. Kuivahko ja hapan valkoviini virtasi pikkuhiljaa Viihtiksen ja Kopon suonissa samalla, kun jälkiruuat alkoivat jo sulautua vyötärölle.

Goomin pääesiintyjänä oli itse nuori herra Robin, joka onnistui vetämään loistavan keikan 2000 humaltuneen opiskelijan laulaessa jokaisen laulun tahtiin. Tanssilattialla sai väkisinkin välillä kokea muutaman paljaan nakin vasten kehoaan, sillä näissä bileissä ei ollut pukupakkoa. Robin päätti keikkansa aikana myös pelastaa hieman maailmaa ja valistaa toinen toistensa kimpussa kyhnääviä opiskelijoita ehkäisystä. Saattaapi siis olla, että edes muutama haalarinsa hytin nurkkaan heittänyt bilettäjä muisti pitää kesärenkaat hallussaan, kiitos Robinin.

 

Viihtis ja Kopo onnistuivat GOOMilla verkostoitumaan mitä erilaisimpien kanssajuhlijoiden kanssa. Tässä tilaisuudessa toimi hyvin sosionomien aatteet kuten antaa kaikkien kukkien kukkia vaan sekä kaikkien rakastaman ja ihannoiman Freiren ajattelumalli dialogista. Kyllä tuli oivallettua yhtä sun toista tämän koulutuksen aikana opittua asiaa. Reissustahan pitäisi oikeastaan saada pari noppaa vapaasti valittaviin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaiken kaikkiaan GOOM oli täynnä hyvää energiaa, pirteitä ja hyvin humaltuneita opiskelijoita, alastomuutta, hävyttömyyttä sekä iloisia kohtaamisia. GOOMilla ei tarvitse ottaa turhasta paineita, ei haittaa vaikka vaatteet olisi unohtunut mantereelle tai selkäkarvat olisi jäänyt ajelematta. Jokaisen hytin oven takana on vain mahdollisuus eikä seuraavaa aamuakaan tarvitse pitää uhkana. Bileet jatkuvat kellon ympäri ja selviämiset voi siirtää vasta omalle kotisohvalle.

Ensivuonna GOOM täyttää 25 vuotta ja ainakin Team Ahma on tämän vuotisesta GOOMista tyhmistyneenä päättänyt lähteä ensivuonna SUPERGOOMille, eli 2 yötä kestävälle kreisibailaukselle Itämeren aaltojen tyydyttävässä keinutuksessa. Toivottavasti juuri sinä olet siellä helmikuussa 2018 viettämässä alkuillan kosteita ja tunkkaisia hyttibileitä kanssamme!!

Kaikkia kanssamatkustaneita kiittäen

<3 Sopun viihtis  Salla <3

 

 

 

Helmihulinat 2017

Helmihulina-tapahtuma on perinteinen vuosittain järjestettävä tapahtuma Raholan koululla. Ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijat suunnittelivat osana sosiaalipedagogiikan kurssia tapahtumaan satuseikkailuradan lapsille.

Satuseikkailun ideointi ja suunnittelu aloitettiin jo viime vuoden puolella joulukuussa 2016. Hyvissä ajoin aloitettu suunnittelu helpotti paljon toteutusta. Meillä oli Facebookissa ryhmä, johon jaoimme ideoita ja sovimme tapaamiset ym. käytännön järjestelyt sen kautta. Tapahtumaa suunnittelemassa meitä oli yhteensä yli kaksikymmentä henkilöä.

Tapahtuman suunnittelu oli mielenkiintoista ja kivaa. Päätimme ensin yhdessä teeman, jonka ympärille lähdimme rakentamaan muita aktiviteetteja. Satuseikkailussa oli yhteensä neljä eri huonetta, sekä välitilat, joten jaoimme porukan tasan tilojen kesken, ja jokainen oli vastuussa omasta osiostaan. Näin työnjako oli tasapuolista ja sujuvaa. Jokaisessa huoneessa oli eri aktiviteetti, mutta teema Frozen/Jääseikkailu oli yhtenäinen. Lisäksi satuseikkailun juoni yhdisti huoneet. Lumiukko Olofin palaset olivat kadonneet ja
irronneet toisistaan, ja lasten täytyi saada kaikki palat kokoon. Viimeisessä huoneessa Olof heräsi henkiin.

Tapahtumapäivä oli lauantaina 4.2.2017. Valmistelimme ja lavastimme tilat valmiiksi edellisenä päivänä koko ryhmän voimin. Panostimme rekvisiittaan paljon, ja lopputulos oli kyllä huikea. Tapahtumapäivänä fiilis oli kaikilla odottavainen. Saavuimme koululle aamupäivällä, ja laitoimme maskeeraukset ja asut kuntoon. Oli jääprinsessoja, velho, peikko, pupu, ritari, ja tietenkin koko satuseikkailun päähahmo, lumiukko Olof. Satuseikkailurata oli avoinna klo 12-15.

Oli palkitsevaa kuulla positiivista palautetta koulun henkilökunnalta, sekä lapsilta että vanhemmilta. Lisäksi oli ihanaa nähdä lasten reaktioita ja ilmeitä, kun eri huoneissa tapahtui jotain jännittävää tai yllättävää. Meillä oli hyvä tiimi, ja jokainen hoiti oman tehtävänsä hyvin, jolloin koko tapahtuman toteutus oli helppoa ja mukavaa.

OLOF

Tekstin kirjoittaja on 16SO-vuosikurssin opiskelija Eveliina E.

SOPU ry:n uudet nettisivut!

Tervetuloa Sopun uusille nettisivuille ja blogiin.

Nettisivuja on työstetty jo vuoden 2016 keväästä alkaen. Hallituksen toiminnasta riippumattomista syistä nettisivuprojekti  jouduttiin kuitenkin aloittamaan alusta vuoden 2016 syksyllä. Nettisivuja on tehty yhteistyössä vuoden 2016 sekä 2017 hallitusten kesken, teknisestä puolesta on vastannut Pietari Heino.

Olemme pyrkineet nettisivuja tehdessämme keräämään kaikkein keskeisimmät asiat opiskelijayhdistyksen toiminnasta samalle sivustolle, kaiken tiedon ollessa samassa paikassa on se helpommin kaikkien saatavilla. Nettisivuilla on nähtävillä yhdistystoiminnan perusasiat kuten säännöt, rekisteriseloste, hallitus sekä toimintasuunnitelma. Oman kohtansa sivuilla ansaitsi myös maskotti Sakari Sopuli. Olemme pyrkineet myös madaltamaan kynnystä ottaa yhteyttä hallitukseen entisestään, tätä varten on luotu erillinen yhteydenottolomake, lomakkeella voit ottaa yhteyttä yksittäiseen hallituksen jäseneen tai koko hallitukseen kerralla. Kuvia erilaisista tapahtumista ja menosta h0-käytävällä voi tarkastella galleriasta ja hyväntekeväisyysprojekteja esitellään omalla sivullaan. Sopu tekee paljon yhteistyötä eri toimijoiden kanssa ja se selviää yhteistyökumppanit-sivulta. Uusille opiskelijoilla olemme koonneet saman otsikon alle tietoa Sopusta, sosionomikoulutuksesta, liittymisestä yhdistyksen jäseneksi, opiskelijahaalareista sekä listan hyödyllisistä linkeistä. Tiedonkulkua helpottamaan ja vanhojen kanavien rinnalle on nettisivuilla oma ajankohtaista-osionsa josta löytää kätevästi kaikki Sopun omat tapahtumat. Viikkopostin jäsenet saavat vanhaan tapaan sähköpostiinsa mutta tämän lisäksi ne ovat nähtävillä myös nettisivuilla. Sopun vanhasta blogista luovutaan mutta kaikki sinne tuotettu sisältö on siirretty näille sivuille.

Pitkältä tuntuneen säätämisen jälkeen ovat sivut nyt kuitenkin siinä pisteessä, että niitä pääsee kaikki tarkastelemaan. Tällä hetkellä sivuilla on vielä asioita jotka vaativat työstämistä, sivujen parissa jatketaan työskentelyä ja niitä kehitetään jatkuvasti vastaamaan paremmin opiskelijoiden tarpeita. Kehittämistyön tueksi toivommekin mahdollisimman paljon palautetta teiltä käyttäjiltä.

Lähetä mitä tahansa nettisivuihin liittyvää palautetta yhteydenottolomakkeen kautta!

-Onni Westlund

 

SOPUn uuden hallituksen kokous- ja ryhmäytymisviikonloppu 13.-15.1.2017

Koljonrannan mökki

Heiaan kaikille ja ihanaa vuotta 2017!

Meidän uusi hallitus vuodelle 2017 valittiin jo marraskuussa ja nyt ollaan saatu hyvin tätä vuotta käyntiin. Mietimme hallituksen kanssa, että olisi yhdessä mukavaa kokoustaa ja samalla hieman tutustua toisiimme jossain rennommassa ympäristössä. Kaikki tuntuivat siitä innostuvan, joten päätettiin vuokrata mökki, joka olisi lähellä ja sopisi kaikkien meidän kukkaroille. Löydettiinkin Ylöjärveltä mökki Koljonrannasta, jonka omistaa aivan ihana pariskunta. He toivottivat meidät erittäin tervetulleiksi ja mökkireissu oli valmis toteutukseen.

Osa porukasta pääsi lähtemään jo perjantaina ja saunomisen ja ahkerien opiskelijoiden tyyliin, koulutehtävien lisäksi he vain chillailivat rennosti takan ääressä.
Lauantaina sitten päästiin me loputkin mökille ja meno oli erittäin rentoa ja mukavaa. Tiia jaksoi väsätä ruotsin tehtäviä ja Vilma koitti tehdä esittelytekstiä itsestään varmaan 2h ajan, saaden aikaan vain: ”Terve!”

Me käytiin Venlan kanssa hieman tutustumassa järvenrantaan(miljoona selfietä siis :D) ja pyörittiin myös järvenjäällä lumessa. Tuntui mahtavalta olla erilaisessa paikassa ja tällä uudella porukalla, josta tunsi hyvin vain pienen osan ihmisistä. Uudet ihmissuhteet ovat ainakin itselleni aina jännittäviä ja tämän tyylinen paikka mahdollisti tutustumisen omaan tahtiin, mutta myös pakotti yhdessäoloon. Annakaisa ei sairastumisen takia päässyt mökkeilemään, mutta kokousta aloteltaessa, viiden aikaan, otettiin Skypeyhteys Ankkuun, niin että hänkin pääsi mukaan maratoonikokoukseen.
Kokous tosiaan venyi lähes neljä tuntiseksi ja uupumus alkoi kyllä painaa lähes jokaista, kun kokous vihdoin saatiin paukutettua loppuun.

Kokouksessa käytiin yleisesti läpi tätä tulevaa vuotta, yhteistyökuvioita ja hieman työnjakoa hallituslaisten kesken. Onni on tämän vuoden puheenjohtaja, joka edustaa meitä mm. yksikön kokouksissa ja Tiia toimii agentin roolissa varapuheenjohtajana. Massipäällikkönä, eli sihteeri ja rahastonhoitajana toimii Vilma. Uutena toimenkuvana meillä on ulkosuhdevastaavan homma, jota Annakaisa pääsee hoitamaan tämän vuoden. Minä (Outi) olen toisena tiedottajana ja toimin myös kansainvälisyysvastaavana, eli vaihtarien osuessa TAMKin sosiaalialalle, olen heitä odottamassa. Tiedottajaparinani toimii Elisa, joten meiltä voitte siis aina sunnuntaisin odottaa viikkopostia.Kulttuurivastaavana, eli haalareita hommaamassa, on Venla. Koulutuspolitiikasta vastaa Aija, joka yhdessä Venlan kanssa sitten myös hommailee haalarisponsoreita. Salla on viihdevastaavana, eli tapahtumia järjestettäessä meidän ykköstykki ja varma valinta. Viimeisenä tehtävänä, mutta ei todella vähäisempänä, on Lindan pesti yhdyshenkilö- ja tuutorivastaavana, eli uudet tuutorit varmasti tutustuvat Lindaan.

Tällekkin vuodelle on Sakke pysynyt kuvioissa ja tietysti oli myös mökkielämässä mukana. Sakke nautti yhdessä meidän kanssa yhteisestä olosta ja hyvästä meiningistä. Saken haalarit saatiin

Sakke mökkeilemässä

Aijan toimesta myös päivitettyä ja uusi SOPUn merkki vaihdettiin vanhan tilalle. Nyt on Sakkekin valmis tämän vuoden rientoihin.

Sunnuntai alkoi levottomasti, mutta hyvissä tunnelmissa Vilman ja Tiian luonto-ohjelman parissa ja Lindan sanoin:”Oli vähän huono happi ja hikinen meininki.” Loppusiivoukset suju 9henkilöltä nopeesti ja päästiin heti aamupäivästä lähteen takas kotiin ja velvollisuuksien ääreen.

Koitetaan nyt tämän vuoden aikana kirjoitella tätä blogiakin hieman enemmän, joten jos teillä on mielessä joitakin hyviä postausideoita, niin laittakaa tänne päin vaan viestiä!

Nähdään toivottavasti pian ja moikkaillaan kun törmäillään!

– Outi F.

 

Tunnelmia kokouksesta